perjantai 30. toukokuuta 2014

Tove Janssonin taidetta ja novelleja

Äidinkielen kolmoskurssilla tutustuimme kaunokirjallisuuden lajeihin eli lyriikkaan, draamaan ja proosaan. Kurssin suurin projekti liittyikin juuri proosaan, Tove Janssonin novelleihin. Projekti aloitettiin käymällä Ateneumin Tove Jansson -näyttelyssä, jossa tutustuimme monipuolisen taiteilijan töihin. Kun runot oli jo aikaisemmin kurssilla otettu hienosti haltuun, näyttelyyn liittyvässä tehtävämonisteessa oli soveltava tehtävä, jossa opiskelijoiden piti kirjoittaa runo jonkin teoksen pohjalta. Tässä muutamia näyttelyssä syntyneitä runoja:

"Hiiltä käyttäen mä oman kuvan piirrän
ajattoman kuvan, rypyttömän
kauniin itseni hiillän."

"Istun tuolilla tyhjässä huoneessa,
ympärilläni vain hiljaisuus,
kaikki on mustaa tai valkoista,
ei värejä ollenkaan.

Istun tuolilla miettien merta,
kuinka sitä ikävöin ja kaipaan,
mielessäni vain haalistuneet muistot
ja aaltojen ääni korvissa soi."

"Minä istun yksin ja mietiskelen,
milloin mahtaa rakkaani saapua.
Siihen asti minä yksikseni
käytän tummaa kaapua."

"Hymyni on isompi kuin suu,
jopa melkein yhtä iso kuin kuu.
Kuvani on hyvin yksinkertainen,
vaikka olenkin nainen."

Näyttelyn jälkeen opiskelijat lukivat Tove Janssonin Viesti-novellikokoelmassa ilmestyneitä novelleja ja erittelivät ja tulkitsivat niitä ryhmissä. Koska jakson yhtenä ilmiönä oli elokuva, novellien tulkinta tulikin näkyä ryhmätöinä tehdyissä videoissa. Jotkut ryhmät tekivät videolle nukketeatteriesityksen, jotkut hyödynsivät novellin pohjalta tehtyä sarjakuvaa. Opiskelijat äänestivät parhaaksi työksi videon, jossa vakuuttava kertojanääni selosti näyttelijöiden upeasti tulkitseman Taidetta luonnossa -novellin tapahtumat. Tove Jansson -projektin huipentuma oli oman novellianalyysin kirjoittaminen ja kurssin lopussa opiskelijat vielä pähkäilivät Tove Jansson -tietovisan parissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.