Toukokuun 23. päivä Tyly-taloomme asteli joukko pieniä esikoululaisia kahden
ohjaajansa saattelemina. Nämä pienet lapset oli kutsuttu meidän tiedetutor-opiskelijoiden ohjaamaan “Pieni ihminen - tiede ja tulevaisuus” -tapahtumaan.
Talossamme ilo irtosi. Esittelemämme kokeelliset työt osoittautuivat jännittäviksi ja sykähdyttävän elämykselliseksi.
Hiljainen ystävämmekin toivotti pienet ihmiset tervetulleiksi tapahtumaan, kunhan ensin olimme saaneet heidät puetuksi laboratoriotyöskentelyyn sopiviin suojavarusteisiin - työtakkeihin, suojalaseihin ja -käsineisiin - jotka kuusivuotiaille, totta kai, olivat liian isot!
Sitten aloitimme. Riippuen kokeellisesta työstä lapset saivat itsekin osallistua tekemiseen. Osan kokeista me tiedetutorit demonstroimme heille. Esimerkiksi työssä, jossa tutkimme itse valmistamani luonnon indikaattorin värin muutoksia eri happamuusastetta olevissa liuoksissa, pienet vieraamme saivat annostella näytteisiin indikaattorin. Myös vetyperoksidin hajottamisessa happikaasuksi ja vesihöyryksi, pienet kädet annostelivat ketterästi katalyytit pulloihin. Innostuneet “Ooh”-huudahdukset nostattivatkin sumupatsaat kattoon asti!
Pienten ihmisten aito uteliaisuus säilyi. He saivat nähdä upeita värejä niin liekkivärikokeissa kuin erilaisissa sakkareaktioissakin. Jännitys tiivistyi, kun demonstroimme heille vetyraketin periaatteen ja osoitimme, miten vetykaasu ja ilman happi yhdessä muodostavat räjähdyskaasuseoksen.
CSI-verijälkitutkimus luminol-hohtoineen oli lapsista myös vaikuttava, samoin kuin dekantterilasista hitaasti höyryten nouseva hiilipatsas, joksi väkevä rikkihappo muutti tomusokerin. Viimeinenkin demonstratio, nallekarkkien ilottelu kaliumkloraattisulatteessa, sai pienet ihmiset jännittyneinä ihmettelemään, mitä oikein tapahtuu. Selvisivätkö sokeriset nallet aamupäiväuinniltaan? Vastaukseksi voinemme sanoa: “Kyllä, tavalla tai toisella.”
Kokeellisen osuuden jälkeen pienet kemistit pääsivät vastaamaan tietovisakysymyksiin ja saivat piirtää atomin. Nyt mielikuvitus sai lentää. Siivet se saikin!
Palkitsimme kisan voittajat ja jaoimme heille osallistumistodistukset sekä pienet lahjat muistoksi käynnistään meidän luonamme. Tilaisuuden päätteeksi lähdimme yhdessä ulos. Asetuimme puoliympyrään, jonka keskellä oli vedellä täytetty astia indikaattoreineen. Heitimme astiaan palan natriumia, jonka seurauksena veden väri muuttui punaiseksi ja metallin tanssia veden pinnalla seurasi räjähdys!
Näin saattelimme pikkuiset kemistit kotimatkalle toivotellen heille hyvää kesää kiitoksin: “Kiitos! Sinä urhea, pieni ihminen, tulevaisuuden tieteentekijä, astuit rohkeasti Kemian kiehtovaan maailmaan!”
