keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Ekupuoli ja sulokuva – sukupuoli ja elokuva

Toinen näkökulma Orionin elokuvailtapäivään. :)

Nuori mies syö sotkuisessa keittiössä makkaraa ja puhuu Freudista ja psykoanalyysista. Miehen vyötäröllä roikkuvat parin vuosikymmen takaa tutut korvalappustereot, ja hän on pukeutunut klassisiin Suomi-verkkareihin. Kymmenet tylyläiset istuvat paikallaan riveissä ja kuuntelevat miehen sanoja. Katseet ovat kiinnittyneet miehen makkaraa jauhavaan suuhun. Mistäköhän tässä mahtaa nyt olla kyse?

No, kyse on tietenkin yhdestä Tylyn ilmiöpohjaisen vitosjakson kohokohdista, Orion-elokuvateatterissa järjestetystä leffatapahtumasta. Koko vanha Orion-elokuvateatteri oli nimittäin tiistaina 29.4. vuokrattu koulullemme, ja katsoimme siellä elokuva- ja sukupuolisuusilmiöiden hengessä lyhytelokuvan Lauran huone (1988). Paikalla oli myös lyhytelokuvan käsikirjoittanut ja ohjannut Kaisa Rastimo, joka kertoi meille elokuvan syntyprosessista ja vastaili kysymyksiimme.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Kaisa Rastimo kertoo Lauran huoneen teosta.

Orionin elokuvatapahtumassa pureuduttiin kahteen Tylyn vitosjakson ilmiöön: elokuvaan ja sukupuolisuuteen. Elokuvaan ja sen tekoon saimme monia eri näkökulmia, ja Lauran huone -lyhytelokuvan henkilöhahmot rikkovat perinteisiä sukupuolirooleja ja herättävät ajatuksia. Sukupuolisuutta käsitellään lyhytelokuvassa huumorin keinoin.

Erityistä kiitosta Lauran huoneelle voi antaa myös puvustuksesta ja lavastuksesta. Tämänkin tekstin alussa mainittu makkaramies nauratti jo pelkällä ulkoasullaan, ja lyhytelokuvan päähenkilön Lauran kodissa vallitseva kaaos vaikutti koko elokuvan tunnelmaan. Elokuva viihdytti ja puhutti siis monella tasolla, joten sen katsominen ei varmasti ollut kenellekään tylsää ja tavallista puurtamista.


Opiskelijat odottavat elokuvan alkua.

Kuvat: Mikko Damski
Teksti: Alisa Isokoski

Kaisa Rastimon elokuva Lauran huone Orionissa


Etu-Töölön opiskelijat vierailivat 29.4. elokuvateatteri Orionissa, joka on vuonna 1928 käyttöön otettua art deco-teatteri. Nykyään se Kansallisen audiovisuaalisen instituutin teatteri eli tutumpi useimmille elokuva-arkistona.

Orion vuokrattiin Kaisa Rastimon elokuvan Lauran huone näytöstä varten. Ohjaaja esitteli elokuvan joka on vuonna 1988 ilmestynyt, reilun 50 minuutin mittainen komediaelokuva, joka käsittelee ydinperheen ihmissuhteita satiirisesti. Elokuvan pääosissa nähdään Mari RantasilaIlkka MerivaaraKristiina Halkola ja Paavo Piskonen.

Elokuvan käsikirjoitus syntyi Rastimon opiskellessa Teatterikorkeakoulussa Jussi Parviaisen dramaturgiakurssilla, ja elokuva toteutui Taideteollisen korkeakoulun ohjauslopputyönä.

Elokuvan jälkeen ohjaaja kertoi elokuvan valmistumisesta lisää sekä opiskelustaan.

Hän pääsi jo 19-vuotiaana Taideteolliseen korkeakouluun mutta tunsi itsensä yksinäiseksi, koska muut opiskelijat olivat 30-vuotiaita miehiä.

Nuori elokuvaleikkausta opiskeleva Rastimo pääsi teatterikoulun dramaturgiakurssille ylimääräisenä opiskelijana osoitettuaan dramaturgian lehtori Outi Nyytäjälle pystyvänsä kijoittamaan kiinnostavia tarinoita.

Lauran huone on kirjoitettu näytelmäksi, mutta kun sen ohjasi teatterikorkeakoulun ohjaaja opiskelija esityksestä tuli raskas ja huono, eikä sitä koskaan esitetty.

Elokuvataiteen laitoksen opettajat kuitenkin pitivät käsikirjoituksesta ja ehdottivat että Rastimo ohjaa elokuvan. Hän suostui vaikka ei ollut koskaan ohjannut mitään. Elokuva kuvattiin Taideteollisen elokuvastudiossa. Päivät olivat pitkiä, aamu kahdeksasta puoleenyöhön. Koulu maksoi näyttelijöiden palkat, filmin ja kameroiden vuokran. Lavasteet hankittiin sponsoreilta. Ohjaaja kertoi olleensa nuori ja epävarma kuvauksissa, koska luuli että hänellä pitää olla näkemys jokaiseen asiaan. Onneksi kokenut näyttelijä Kristiina Halkola rauhoitteli ja sanoi elokuvan olevan hidas prosessi. Kuvausten jälkeen Rastimo leikkasi elokuvaa vuoden, jonka aikana ääninauha kului filmistä huonoksi.

Elokuvan valmistuttua Rastimo sai vaikeuksien kautta elokuvansa Tampereen elokuvajuhlille vaikka opettajat sitä vastustivatkin. 1980-luvulla suomalaiset elokuvat olivat taiteellisia ja harmaita. Absurdi komedia sai ristiriitaisen vastaanoton. Esimerkiksi Helsingin Sanomien Helena Ylänne piti sitä maailman ihhottavimpana ja rumimpana elokuvana. Elokuvajuhlien esityksessä yleisö kuitenkin nauroi revetäkseen ja piti siitä. Rastimo sai yllätyksekseen Risto Jarva -palkinnon sekä palkittin Jussi-kunniakirjalla.



http://fi.wikipedia.org/wiki/Lauran_huone

http://www.youtube.com/watch?v=8Dcp51rklXA

Teksti ja video Mikko Damski

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Ympäristöekologian kurssi vieraili Korkeasaaressa

Bi3 eli ympäristöekologian kurssiryhmä pääsi syventymään uhanalaisuuteen ja lajien suojeluun konkreettisten esimerkkien kautta vieraillessaan perjantaina 25.4. Korkeasaaressa. Oppaan johdolla tutustuimme muun muassa uhanalaisiin partakorppikotkiin, kierteissarvivuohiin ja tietenkin Kissalaakson asukkeihin. Tunnin mittainen opastus ei riittänyt kaikille opiskelijoille tiedonjanon sammuttamiseen, vaan perjantai-iltapäivää jäätiin viettämään eläintarhaan vielä oppitunnin päättymisen jälkeenkin.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

YR7-kurssilla opiskelijat tutustuvat vapaaehtoistoimintaan ja yhteiskunnalliseen yrittämiseen

Koulussako tylsää? No ei ainakaan pelkkää pulpetissa istumista. Etu-Töölön lukiossa on yrittäjyyspainotus ja opiskelijalla on mahdollista valita Yrittäjyys-opintokokonaisuuden kahdeksasta kurssista mieleisiään yrittäjyyttä eri näkökulmista lähestyviä kursseja. 

YR7-­kurssilla opiskelijat tutustuvat vapaaehtoistoimintaan ja yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen. Jokainen luo itselleen omien toiveidensa mukaisen kurssisuunnitelman saadakseen tutustua itseään kiinnostaviin vapaaehtoistyön muotoihin. Opiskelijat tutustuvat vapaaehtoistyöhön ja yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen monipuolisesti tekemällä ja kokemalla.

Viime viikolla vieraanamme olivat Safarin vetäjät, jotka kertoivat mm. yhteiskunnallisista yrityksistä ja kesällä järjestettävästä Safari­leiristä. Muutama kurssilainen innostuikin leiristä. Jos kiinnostuit, haku on edelleen käynnissä. Mukaan pääset oheisen linkin kautta. http://safari2014.fi/


Seuraavalla viikolla oli aika vaihtaa maisemaa ja tutustua tosielämän nurjempaan puoleen.

Ryhmämme jakoi elintarvikkeita Myllypuron ruoanjakelussa.


Fridan jakopisteellä jaettiin mehua.


Jakeluautot noutavat kaupoista lahjoitettavat elintarvikkeet.


Välillä ahtaat tilat ruuhkautuvat, vaikka työntekijät rajoittavatkin kerralla sisälle pääsevien määrää.



Jyri ja Aleksi jakoivat maitoa.


Laura jakoi tomaatteja. Taustalla näkyy myös Ida jakamassa leivonnaisia.


Jono luikerteli satojen metrien mittaisena vielä klo 11 aikaankin, vaikka ruoanjako alkoi jo klo 9. Jonossa on myös lapsiperheitä. Kaikkiaan kävijöitä oli jakopäivänämme n. 900.

Aamun jakelun jälkeen kokoonnuimme vielä yhdessä iltapäivän tunneille pohtimaan näkemäämme ja kokemaamme. Keskustelimme paljon siitä, kuinka yhteiskunnassa tulisi huolehtia vähäosaisista. Kun asiat ovat hyvin, siihen on helppo tuudittautua, mutta entä jos sairastuisi, menettäisi työnsä tai velkaantuisi? Voisiko se tapahtua kenelle tahansa? Voisiko se tapahtua minulle?

Ruoka-­avusta löytää lisätietoa esimerkiksi Ylen Areenasta.

Ma 28.4. klo 21.30 TV1 esittää myös dokumentin aiheesta.  Sopii katsoa jaa miettiä. Ja vaikkapa tarttua toimeen. 



keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Verklighets-tv på BB5


Studerandena på kurserna BB5.4 och BB5.6 producerade egna dokusåpor med hjälp av sina smartmobiler och enkla, traditionella dockor. Först skrev studerandena dialogen, sedan tillverkades dockorna och sist och slutligen spelades dokusåporna in. 

Studerandena på kursen BB5.5. gjorde också egna dokusåpor eller akter av en dokusåpa. Här finns några exempel:

Studerandena analyserade också reklambilder och gjorde därefter egna reklam. 



tiistai 22. huhtikuuta 2014

#Henriasennetta tunneille Accenturen kanssa



Kuka on tuo tunneille tullut ruskeatukkainen, oranssipaitainen poika?
 

 

Tässä jaksossa animaatiohahmo Henri tekee tunneilla ensiesiintymisessä ja tuo opiskeluun henriasennetta. Henriasenne auttaa opiskelijoita ilmiöpohjaisessa opiskelussa ja työelämäntaitojen oppimisessa.  Henri opiskelee animaatioivideoilla esimerkiksi ongelmanratkaisua, tiimityöskentelyä, digitaalisten välineiden käyttöä työelämässä, oman idean markkinointia ja luovaa ajattelua, eli ennen kaikkea  sisäisen yrittäjyyden asennetta. Kaiken lisäksi Henri puhuu niin suomea kuin englantiakin!

Uusi ystävämme animaatiohahmo Henri on syntynyt Accenturen kouluyhteistyössä osana yhteiskuntavastuuohjelmaa Accenturen 25-vuotisen Suomessa olon kunniaksi. Talvella Accenture on yhdessä Etu-Töölön lukion, Ressun lukion ja Luonnontiedelukion kanssa pohtinut, millaisista työelämän taidoista lukiolaiset tarvitsevat lisää tietoja.  Tämän lisäksi myös opiskelijamme ovat päässeet kommentoimaan videoita. Näiden tapaamisten pohjalta Accenture on tehnyt käyttöömme kuusi moduulia, joissa Henri opiskelee erilaisia työelämätaitoja. Moduulien tueksi Accenture on tehnyt opettajille videoihin liittyvät taustamateriaalit.

Tutustu tarkemmin Henriin ja hänen asenteensa opiskella ja tehdä töitä Henrin Tulevaisuuden taidot ja sisäinen yrittäjyys -sivuilla. Sieltä saa #Henriasennetta vaikkapa katsomalla videoita!




torstai 17. huhtikuuta 2014

Biologian 2. kurssilla aloitettiin ENERGIA-portfolion tekeminen

Biologian 2-kurssilla, "Solu ja perinnöllisyys", perehdytään energian syntymiseen, vapautumiseen ja käyttöön solutasolla. Opiskelijat kokoavat itselleen sähköisen portfolion, johon liittävät kurssin aikana tehtyjen energia-teemaisten tehtävien vastauksia. Portfolio on yksi kurssi arvioitavista töistä ja sen parissa vietetään seuraavat kolme viikkoa.


Mihin solujen toimintaan lepotilassa olevan ihmisen energiankulutuksesta on arvioitu kuluvan jopa 25 %?

Mikä säästää solussa tapahtuvien reaktioiden vaatimaa energiaa? Voidaanko myös teollisuuden prosesseissa saada aikaan energian kulutuksen säästöjä näitä biokatalyyttejä käyttämällä?

Mikä solutason reaktio tuottaa arviolta 100 terawattia energiaa vuosittain?

Miten kolibakteeri, oravan takaraajan lihassolu, koivun lehden solu ja jäkälän solu muodostavat tarvitsemansa energian ja muuttavat sen käyttökelpoiseen muotoon, energiansiirtäjämolekyyli ATP:ksi? 

Mitä urheilijoiden käyttämä "lihaksia hapottaa" -ilmaisu fysiologisesti tarkoittaa? Onko energia loppunut kesken..?




torstai 10. huhtikuuta 2014

Viidennen jakson elokuvastartti

Ilmiöpohjaisen oppimisen jakso tärähti käyntiin maanantaina 7.4. dokumenttiesityksellä ja siihen liittyneellä paneelikeskustelulla. American vagabond -dokumentti kertoi kotoaan homoseksuaalisuuden takia poispotkitun nuoren miehen selviytymisestä kodittomana San Franciscon kaduilla. Paneelikeskustelussa puhuttivat elokuvan pohjalta mm. sukupuolivähemmistöjen asema, yhteiskunnan turvaverkkojen merkitys, äidinrakkaus ja kavereista huoltapitämisen tärkeys. Näihin ja moniin muihin teemoihin upea panelistikaarti toi sekä henkilökohtaista että akateemista näkökulmaa.

Viitosjakson teemojen - sukupuolisuus, elokuva ja energia - käsittelyyn panelistit antoivat monenlaisia hyviä vinkkejä, mm. käykää katsomassa Tove Janssonin näyttely, katsokaa välillä vinoon ja pohtikaa vallitsevia asenteita.

Tylyn alumneille lämmin kiitos tilaisuuden järjestelyistä!

PS. Kaikille dokumentin nähneille ja sen päähenkilön kohtalosta huolestuneille tiedoksi, että ohjaaja Susanna Helken mukaan James on sittemmin saanut asunnon ja työpaikan, mutta Tylerin kanssa he ovat eronneet.



keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Ari Heinilä vierailulla Tylyssä

Pitkän linjan yrittäjä ja elokuvien sekä dokumenttien tuottaja Ari Heinilä kävi koulussamme vierailulla keskiviikkona 9.4. Häntä olivat kuulemassa sekä Itämeri- että yrittäjyyskurssilaiset.
Ari kertoi siitä, millaista on toimia yrittäjänä. Hän on perustanut Skimbaaja-lehden. Myöhemmin Ari on perustanut Motion Oy -nimisen tuotantotalon ja saanut lukuisia palkintoja laajasta dokumenttituotannostaan. Saimme myös kuulla hänen toimistaan hankolaisen Täktominlahden pelastamiseksi. Tässä pari linkkiä:
http://www.saunalahti.fi/moti/fin/index.html
http://www.pelastataktom.fi/Operaatio_Taktominlahti/Etusivu.html

Ari Heinilä ja Täktominlahden pelastusoperaatio


perjantai 4. huhtikuuta 2014

Kirje uteliaalle mielelle


Tervehdys sinulle utelias kulkija!

Keväinen aurinko lämmittää ja kurottaa säteitänsä kaihtimien välistä tietokoneen näytölle. Kevään tulo tarkoittaa sitä, että Tylyn eli Etu-Töölön lukion toinen ilmiöpohjainen jakso lähestyy huimaa vauhtia!

Toinen kerta ilmiöpohjaista jaksoa jännittää ja kihelmöi varmasti aivan yhtä paljon kuin ensimmäinenkin kerta. Ensimmäinen ilmiöpohjainen projektijakso pidettiin keväällä 2013, sekin viidennessä jaksossa. Jakson suunnittelu aloitettiin jo keväällä 2012. Ajankohta toimintakulttuurin muutokselle olikin varsin osuva, sillä erityisesti lukuvuonna 2012 - 2013 lukiokoulutus sai julkisessa keskustelussa osakseen kriittisiä puheenvuoroja ja tutkimustuloksia. Lukiota vaadittiin uusiutumaan, tulemaan lähemmäksi jatko-opintoja, työelämää ja informaatioteknologiaa sekä lukion testauskulttuuria kyseenalaistettiin (ks. esim. Tuomas Kaseva: Entäs jos koulussa ei olisi kokeita?, 6.8.2013, HS; Otto Karvonen: Koulussa ei kannata oppia virheistä, 30.4.2013,SK; Keskeltä reunalle, Opettaja, 35 / 2013; Pasi Sahlberg: Seisovaa vettä, Opettaja, 36 / 2013; Juho Norrena: Tulevaisuuden taitojen opettaminen vaatii muutosta koululta ja opettajilta, Jyväskylän yliopisto). Eikä ihme, sillä onhan luokaton lukio ja sen myötä tulleet koeviikot jo parikymmentä vuotta vanha, kurssimuotoisuus sitäkin vanhempi uudistus!

Työelämän taitojen saamiseksi osaksi lukio-opintoja on meille muutenkin tärkeää, sillä Tylyllä on oma yrittäjyysopintokokonaisuus. Samoin kurssivierailuit ja vierailijoiden kutsuminen koululle ovat osa arkipäivää jokaisessa jaksossa: oppimisen rajat eivät ole koulun seinät! Sijaintimme keskellä Helsingin keskustaa on ylivoimainen etu, jota ei voi jättää käyttämättä opetuksen suunnittelussa. Nämä asiat ovat keskeisiä myös ilmiöjaksossamme. Lisäksi haluamme työskentelyyn enemmän ilmiöpohjaisuutta, tieto- ja viestintäteknologian käyttöä, eri oppiaineiden välisten yhteyksien luomista ja projektityöskentelyä kaikille kursseille, tietysti nykyisen opetussuunnitelman puitteissa. Kymmenen vuotta vanha opetussuunnitelma tuo toki tiettyjä reunaehtoja, mutta mahdollistaa silti (yllättävän) paljon: omat aivot pitää vain jumpata taipumaan eri asentoon. Aivojen jumppaaminen totutusta ja rutiineista uuteen onkin muuten aika väsyttävä operaatio ja melkoinen yksilöllinen ponnistus kaikille! Tärkeää on kuitenkin pitää mielessä, että uutta ei jaksa tehdä, jos ei muista tai halua jättää jotain vanhaa pois.

Pitkäjänteisen työskentelyn mahdollistamiseksi sekä vierailuiden ja projektien helpottamiseksi muutimme myös tuntien rakennetta. Muissa jaksoissa kurssilla on  kolme 75 minuutin kertaa viikossa, mutta ilmiöpohjaisessa jaksossa kurssilla on viikossa kaksi tapaamiskertaa: yksi 150 minuutin kerta ja yksi 75 minuutin kerta. Näin saamme rauhoitettua opiskelijoiden päivät koskemaan vain muutamaa oppiainetta sen sijaan, että päivässä opiskelijan pitää jaksaa keskittyä viiteenkin eri oppiaineeseen. Koeviikosta päätimme luopua ja siirtyä enemmän kohti opiskelijoiden projektien tuotosten esittelyä, messuja ja palautetuokioita. Tärkeää on myös pitää mielessä, mitä varten kokeita pidetään. Onko kurssi koetta varten? Kumpi ohjaa kurssia oppiminen vai koe? Mitä koe antaa opiskelijalle? Mitä koe antaa opettajalle? Ketä varten koe on? Millä muilla tavoin oppimista voi tapahtua kuin vain kokeeseen lukiessa? Unohtuvatko kaikki tiedot kokeen tekemisen jälkeen? Miten erilaiset oppijat pääsevät osoittamaan taitojansa? Miten opiskelija pääsee osoittamaan osaamistaan erilaisilla tavoilla pitkin jaksoa? Miten tieto jää parhaiten mieleen (niin, että sen saa kaivattua muistilokeroista esille ylioppilaskokeessakin)? Lukemalla, kuuntelemalla, tekemällä? Asiasta kiinnostuneet voivat kirjoittaa hakukoneeseen  esimerkiksi sanan bulimiaoppiminen. On muuten kuvaava termi, siitä voi jo päätellä asian ytimen!

Ajattelemme, että rakenteiden muuttaminen tukee sitä, että opetusmenetelmiä on muutettava enemmän kohti opiskelijoiden osallisuutta ja tekemällä oppimista perinteisen luennoinin sijaan. Jakso antaakin erityisen mahdollisuuden opiskelijoille kokea erilaisia tapoja opiskella niin sanotun perinteisen kouluoppimisen sijaan. Saattaakin olla, että itselle sopiikin paremmin aivan jokin muu tapa oppia kuin mihin on perinteisesti  koulussa tottunut! Tämä voi tuottaa myös haasteita opiskelijalle, jos on yhdeksän vuoden ajan käyttänyt samaa strategiaa selvitäkseen koulupäivistä. Toisaalta yhteiskunnan nykyinen vaatimus on, että ihmisten pitää olla yhä joustavampia ja mukautuvampia uudenlaisiin tilanteisiin, muutoksiin ja tapoihin tehdä töitä. Tämähän koskee myös opettajia eikä vain opiskelijoita! Lisäksi opetuksen uudistukseenkin liittyvä ylioppilaskokeen sähköistyminen on jo kolkuttelemassa lukioiden ovia, jotka me pyrimme pitämään muutenkin auki ympäröivälle maailmalle.

Opettajille olemmekin tarjonneet monia pedagogisia kahviloita, koulutuksia ja mahdollisuuksia lähteä kouluttautumaan, jotta uudenlaiset arviointikäytännöt ja opetusmenetelmät tulisivat tutuiksi ja jokainen rohkenesi alkaa ottaa niitä osaksi opetusta. Opettajan työ on kuitenkin käytännön työtä, jota ei voi loputtomasti vain paperilla suunnitella - jossain vaiheessa on vain otettava loikka ja vietävä asia kursseille, käytäntöön. Toiveenamme onkin, että tämä loikka on kohti nuorten maailmaa ja tämänhetkisiä yhteiskunnan vaatimuksia. Kuten tiedämme, tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta nuorille pitäisi antaa valmiuksia ja pohjaa toimia sekä oppia kolmenkymmenen vuodenkin päästä.

Tärkeä näkökohta toimintakulttuurin kehittymisen osalta on se, että ilmiöjakso koskee kaikkia opettajia eikä vain tiettyjä opettajia. Ensimmäisestä jaksosta kerättiinkin kaikilta opiskelijoilta palaute kahteen kertaan kurssipalautteiden lisäksi. Samoin opettajat kirjoittivat palautteet ja niistä käytiin vielä aineryhmittäin kehityskeskustelut. Näiden eväiden ja kokemusten luotsaamina kuljemme kohti toista ilmiöpohjaista jaksoamme, jonka ilmiöiksi on valittu elokuva (oppilaskunnan ehdotus), sukupuolisuus (opiskelijahuoltoryhmän ehdotus) ja energia (opettajakunnan ehdotus). Suunnitelmat jakson osalta kuulostavat hykerryttävän innovatiivisilta, mutta eihän muuta voikaan odottaa näin mahtavalta opettajakunnalta sekä innostavilta opiskelijoilta!

Laskevan auringon viimeisten säteiden kurkottelu kaihtimien välistä kertoo siitä, että tekstistä tuli melkoisen pitkä blogitekstiksi. Olemme kuitenkin saaneet paljon pyyntöjä vierailuista, haastatteluista, teksteistä ja esitelmistä ilmiöpohjaiseen jaksoon liittyen. (Mahdollisuuksien mukaan kaikkiin olen pyrkinyt vastaamaan myöntävästi, sillä tylyjähän emme ole, vaikka tylyläisiä ollaankin!) Toivottavasti tämä mahdollistaa pienen kurkistuksen joihinkin jakson taustalla oleviin ajatuksiin. Loppuun laitan teille vielä tunnelmakuvia edellisestä ilmiöjaksosta. Alkava jakso tempaa opettajamme ja opiskelijamme mukaansa, mutta toivottavasti he silti ehtivät päivittää teille tänne blogiin tunnelmapaloja jakson tapahtumista.

Inspiroivaa ja innovatiivista kevättä!
Saila Linkopuu
apulaisrehtori
PS. Lisää kuvia ja juttuja toiminnastamme Facebook-sivuillamme!
Joitakin juttuja viime vuoden jaksosta:
Helsingin Sanomien juttu Etu-Töölön lukio hakee oppia ilmiöistä 
Opetimen juttu Ilmiömäistä oppimista 
Opettaja -lehden Oppiainerajat kaatuvat
Viimeisimmät reseptit -blogin Ilmiöpohjaisuus ja erilainen arviointi oppimisessa


Keskiaikamarkkinoilla kulki rutto!

Keskiaikamarkkinoilla esiteltiin kurssien töitä keskiaika-ilmiöön liittyen.

Ravintolapäivän Tylyt Nakit -ravintola oli menestys!

 Keskiaikamarkkinoille rakennettiin keskaikaista kylää. 

Opiskelijat eläytyen  ja erilaisiin Robin Hood- hahmoihin tutustuen käsikirjoittivat ja suunnittelivat Robin Hood -musikaalin. 

Robin Hood-musikaalin jännittävät hetket käsillä!

Sosiaalisen yrittäjyyden ja vapaaehtoistoiminnan kurssilaisille mieleen jäi erityisesti Myllypuron leipäjonossa vapaaehtoisena toimiminen. 

Viidennessä jaksossa opiskellaan toista kertaa ilmiöpohjaisesti

Etu-Töölön lukion kevään viimeinen opetusjakso on toista kertaa mittava, eri oppiaineiden välinen kokonainen jakso. Silloin kursseilla opiskellaan ilmiöpohjaisesti: opiskelijat tutkivat eri ilmiöitä ylittäen oppiainerajoja ja hyödyntäen sosiaalista mediaa ja teknologiaa. Jakson aikana opiskelijat vierailevat myös koulun ulkopuolella, tekevät projekteja ja verkkolehtiä.

Ilmiöpohjaisessa opetuksessa lähtökohdaksi otetaan jokin isompi ilmiö, jota käsitellään usean oppiaineen näkökulmasta yhdessä. Tavoitteena on aktivoida opiskelijoita hakemaan ja rakentamaan tietoa kokonaisuuksina.  Tämän vuoden ilmiöiksi on valittu elokuva, energia ja sukupuolisuus, joiden kautta eri oppiaineiden kurssien sisältöjä opiskellaan.