perjantai 30. toukokuuta 2014


Olin kymppiluokalla, kun päätin mennä lukioon. Olin aina tykännyt matikasta ja ollut ihan hyvä siinä, joten oli luontevaa valita pitkä matikka lukiossa. Myös tutorit, joiden kanssa tein kurssivalinnat, suositteli sitä mulle. Vähän aluksi pelotti, että mitä tästä tulee, sillä kävin kymppiluokalla vierailemassa pitkän matikan kurssilla. Aiheena taisi olla derivaatta, ja se näytti kamalalta ja vaikealta silloin. Nykyään kurssin käyneenä asia ei ollutkaan niin hämmentävä ja vaikea.

Vaikka pitkä matikka vaatii paljon työtä, se on myös palkitsevaa. Joutuu lukemaan ja tehdä läksyjä, että pärjää ja oppii kaikki asiat. Lukiossa pitää itse pitää huolta siitä, että hallitsee kaikki jutut. Kuitenkaan kaikkia juttuja esim vektoreita, en tule varmaan koskaan tarvitsemaan, mutta ne on vain hyvä osata. Matemaattisten laskujen laskeminen kehittää aivoja, näin olen kuullut...

Matikan kurssien alkupäässä mietinkin vaihtoa lyhyeen, koska olin tottunu siihen, että kokeesta tulee kymppejä. Lukiossa matikan haastavuus on hieno asia, sillä joutuu oikeesti tekemään töitä sen eteen, että saa hyviä numeroita. Laiskottelemalla, mitä tein koko yläasteen ja sain kymppejä, ei saakaan lukiossa hyviä numeroita. Se oli motivaatio minulle tehdä töitä ja menestyä matikassa.

Odotan innolla (ja myös peläten) kirjoituksia ja viimesiä matikan kursseja. Pitkä matikka avaa uusia ovia; jos en olisi valinnut pitkää matikkaa, olisin voinut menettää monta pistettä jatko-opiskelupaikka hakemisessa! Siksi on hyvä aloittaa pitkä matikka, vaikka ei olekaan aivan varma, että onko se ihan oma juttu. If you never try, you will never know!

Pitkän matematiikan opiskelija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.