Syksyinen vierailu Hietaniemen hautausmaalle

Historian 9- ja uskonnon 6- kursseja opiskeltiin viimeistä kertaa vanhan opetussuunnitelman mukaan tänä syksynä. Historian kurssi käsitteli Helsingin historiaa ja uskonnon kurssi Helsingin uskonnollisuutta. Tätä vuotta on vietetty Suomi 100- tunnelmissa, joten kurssien yhteistyö ja yhteinen vierailu Hietaniemeen tuntui luonnolliselta tavalta tutustua lähiympäristön historiaan.

Marraskuun alun tuulisena, mutta aurinkoisena päivänä tapasimme kappelityönjohtaja Kalervo Mattilan Uuden kappelin edessä ja pääsimme tutustumaan kappeliin sisälle. Kuulimme kappelin historiaa, hautausmaan historiaa ja vanhoista ja uusista hautaustavoista ja hautausmaahan liittyvistä perinteistä. Historiaosuuden jälkeen aloitimme kierroksemme presidenttien haudoilta, jatkoimme sankarihaudoille ja kuljimme läpi hautausmaan kohti Taitelijoiden kukkulaa. Matkalla poikkesimme muutamille erikoisille haudoille ja muistomerkeille ja kuulimme tarinoita henkilöistä, mutta myös Helsingistä.

Koko kierroksemme ajan meitä seurasi ja viihdytti hautausmaalla jo parikymmentä vuotta asustellut kettu. Kettu varasti aika ajoin huomiomme (ehkäpä ihan ansaitusti).

Opiskelijoille oli etukäteen annettu tehtäväksi valita joku esitellyistä tunnetuista henkilöistä ja joku kohde (muistomerkki, hautakoriste, kappeli). Kierroksen aikana oli mahdollisuus ottaa valokuvia. Varsinainen työ tehtiin seuraavana päivänä Classroomiin, yhteiseen diasarjaan nimeltä Kuolleiden Galleria.

Alla opiskelijan kirjoittama kuvaus vierailusta ja yhteinen   diasarjamme löytyy tästä linkistä Kuva ketusta on Valtteri Palonkorven ottama. 

 Vilma Viisanen ja Satu Vierimaa

Raportti Hietaniemen hautausmaasta

Emma-Sofia Hartman

 

Kirjoitan raportin Hietaniemen hautausmaasta, koska hautausmaat jotenkin aina kiehtovat minua oudolla tavalla, samalla tavalla kuin kirkot. Niissä molemmissa on aina jotain selittämättömän kaunista.

En ole monesti käynyt tällä hautausmaalla, ehkä pari kertaa. En ole kävellyt hautausmaata niin perusteellisesti koskaan läpi enkä edes tarkalleen muistanut miltä hautausmaa näytti.

Tällä kertaa meillä oli kuitenkin opas, joka selitti meille haudoista sekä hautausmaalle haudatuista henkilöistä. Sitä oli kiinnostava kuunnella, sillä sen avulla opin paljon uutta. Ja se oli myös hieno tilaisuus, sillä eihän kaikki saa oppailta noin tarkkaa tietoa hautausmaasta. En siis olisi halunnut olla pois!

Nautin siitä, että kiersimme hautausmaata rauhassa, ja kävimme läpi monien tärkeiden henkilöiden hautoja. Tunnelma hautausmaalla ei tietenkään ollut mikään pirteä tai hauska, vaan siellä vallitsi rauhallisuus ja ehkä samalla vähän haikeakin tunne.

Asia mistä en pitänyt, oli ilman kylmyys, ja viereiseltä mereltä tuleva kylmä tuuli. Se ei tietenkään ollut meidän vaikutettavissa, mutta lämpimämpi sää olisi ollut kivempi. Syksyinen ilma toi kylläkin vain lisää tunnelmaa.

Karl Fazerin sekä Eero Järnefeltin haudat kiinnittivät huomioni, ja tehtiinkin ryhmätyö Karl Fazerista. Pidin, kun jotkut haudat (esim. yllämainittujen) olivat koristeellisia ja poikkesivat hieman muiden haudoista.

Sotilaiden haudat olivat myös upeat, ja näky siltä pieneltä ‘kukkulalta’ oli hieno, koska hautoja oli niin paljon. En muista tarkkaa lukua, mutta kun katsoi ympärille, haudat jatkuivat kyllä pitkälle.

Plussaa toi kettu, joka seurasi ja ‘viihdytti’ meitä hautausmaalla. Saimme siitä hyviä kuvia ja se vähän kohotti tunnelmaa.

Kokonaisuudessaan vierailu Hietaniemen hautausmaalle oli mielestäni onnistunut, sillä suurin osa jaksoi kuunnella mitä opas meille kertoi. Opin samalla myös uusia asioita ja näin hautausmaan laajasti.