Tove Janssonin taidetta ja novelleja

Äidinkielen kolmoskurssilla tutustuimme kaunokirjallisuuden lajeihin eli lyriikkaan, draamaan ja proosaan. Kurssin suurin projekti liittyikin juuri proosaan, Tove Janssonin novelleihin. Projekti aloitettiin käymällä Ateneumin Tove Jansson -näyttelyssä, jossa tutustuimme monipuolisen taiteilijan töihin. Kun runot oli jo aikaisemmin kurssilla otettu hienosti haltuun, näyttelyyn liittyvässä tehtävämonisteessa oli soveltava tehtävä, jossa opiskelijoiden piti kirjoittaa runo jonkin teoksen pohjalta. Tässä muutamia näyttelyssä syntyneitä runoja:

"Hiiltä käyttäen mä oman kuvan piirrän
ajattoman kuvan, rypyttömän
kauniin itseni hiillän."

"Istun tuolilla tyhjässä huoneessa,
ympärilläni vain hiljaisuus,
kaikki on mustaa tai valkoista,
ei värejä ollenkaan.

Istun tuolilla miettien merta,
kuinka sitä ikävöin ja kaipaan,
mielessäni vain haalistuneet muistot
ja aaltojen ääni korvissa soi."

"Minä istun yksin ja mietiskelen,
milloin mahtaa rakkaani saapua.
Siihen asti minä yksikseni
käytän tummaa kaapua."

"Hymyni on isompi kuin suu,
jopa melkein yhtä iso kuin kuu.
Kuvani on hyvin yksinkertainen,
vaikka olenkin nainen."

Näyttelyn jälkeen opiskelijat lukivat Tove Janssonin Viesti-novellikokoelmassa ilmestyneitä novelleja ja erittelivät ja tulkitsivat niitä ryhmissä. Koska jakson yhtenä ilmiönä oli elokuva, novellien tulkinta tulikin näkyä ryhmätöinä tehdyissä videoissa. Jotkut ryhmät tekivät videolle nukketeatteriesityksen, jotkut hyödynsivät novellin pohjalta tehtyä sarjakuvaa. Opiskelijat äänestivät parhaaksi työksi videon, jossa vakuuttava kertojanääni selosti näyttelijöiden upeasti tulkitseman Taidetta luonnossa -novellin tapahtumat. Tove Jansson -projektin huipentuma oli oman novellianalyysin kirjoittaminen ja kurssin lopussa opiskelijat vielä pähkäilivät Tove Jansson -tietovisan parissa.

Runoja ja novelleja Tove Janssonin tauluista

Tove Janssonin uraa käsittelevä juhlavuoden näyttely Tee työtä ja rakasta Ateneumissa on mitä sopivin vierailukohde monessa eri oppiaineessa. Vierailuja näyttelyyn on tehty ainakin kuvaamataidon, ruotsin ja äidinkielen tunneilla. Osa opiskelijoista on päässyt kiertämään näyttelyn useampaan kertaan eri aineiden tunneilla. Siinäpä ilmiöpohjaisuutta kerrakseen.

Äidinkielen kolmoskurssin nimi on kirjallisuuden keinoja ja tulkintaa ja kurssilla käsitellään runoa, novellia ja draamaa. Näitä tekstilajeja luetaan, analysoidaan, kirjoitetaan ja sovelletaan. Janssonin uraa ja töitä käsittelevä näyttely sopi mainiosti kurssin sisältöihin. Janssonin tuotanto sopii myös hyvin yhteen viidennen jakson ilmiöömme, sukupuolisuuteen.

Kierrellessään näyttelyä opiskelijat tekivät samalla näyttelyn tauluihin liittyviä tehtäviä.  Tehtävänä oli muun muassa etsiä tauluja, joista löytyy surua, tai tauluja, jotka tekevät iloiseksi. Tove Janssonin omakuvia tutkimalla piti pohtia, millainen kuva taiteilijasta välittyy niiden pohjalta.

Näyttelykäyntiä seuraavalla tunnilla opiskelijat keskustelivat näyttelyssä tekemiensä tehtävien perusteella Tove Janssonista ja hänen urastaan. Keskustelutehtävän lisäksi tunnilla luettiin ääneen opiskelijoiden näyttelyssä kirjoittamia runoja tehtävänannosta “Valitse näyttelystä taulu, joka on mielestäsi runon arvoinen. Kirjoita siitä runo.” Tässä muutama tunnelmapala:

Fenkolit on kasveja

tomaatit on kasveja

sipulit on kasveja

Kaikki mitä kuvassa on,

on kasveja.

(Fenkoleita, 1975)

Tungos on valtaisa, ei omaa väylää aikaan saa.

ihmiset kilpaa huutavat, lapset rattaissa kiljuvat.

Ei tällä menolla kukaan pelastu, on kaikki

pelosta sokaistu.

(Hälytyksen alkaessa 1940)

Merellä öisellä aallokko pauhaa

ja meri vaahtoaa,

se on Suomenlahti.

(Aallokko, 1962)

Tyrskyävät meret

rappeutuvat maat.

Tämän kaiken luonto aikaan saa.

(Rappeutuminen)

Olipa kerran graafikko

se piirs, piirs ja piirs

yhä uudestaan

piirs piirs ja piirs

valmiiks se sai piirrettyä stadin.

(Graafikko, 1975)

Yksi tehtävistä oli tutustua Tove Janssonin teokseen Perhe (1942) ja kirjoittaa muun muassa kuvan henkilöiden kuvitteellisia ajatuksia. Tunnilla ajatukset koottiin ajatuskupliin taulun kopion ympärille kaikkien nähtäväksi Jatkotehtävänä oli kirjoittaa minuuttinovelli István Örkényn hengessä. Novellin pituus oli siis rajattu kestämään minuutin. Ensimmäiseen kappaleeseen tuli sisällyttää oma ajatuskupla ja viimeiseen kappaleeseen jonkun toisen ajatus. Hienoja tunnelmapaloja ja surullisiakin kohtaloita taulun henkilöistä kävi ilmi.