Ensi-illan jälkeiset tunnelmat - sekä mietteitä kurssista

Tylyn tämän vuoden musikaali on nimeltään Maailma, jossa elät. Se on luonteeltaan hieman vakavampi kuin edellisvuosien musikaalit, mutta sitäkin vaikuttavampi! Teemana ovat yhteiskunnan epäkohdat ja se, kuinka jokainen voi parantaa tätä maailmaa. 

Tarina alkaa tavalliselta bilsantunnilta. Jari-ope jakaa oppilaat ryhmiin ja antaa kullekin ryhmälle oman aiheen. Näitä ovat ekoteema, ihmisoikeudet, köyhyys sekä sota ja rauhanaate. Ryhmät alkavat tutkia aiheitaan kiivasta keskustelua käyden. Aluksi oppilaiden välillä on erimielisyyksiä, mutta lopulta jokainen puhaltaa yhteen hiileen ja miettii, miten voisi itse parantaa yhteiskuntaa. Jos haluat lisätietoja, tule katsomaan Maailma, jossa elät! 

Musikaalin tekeminen on raskasta, mutta todella hauskaa! Meillä on hyvä yhteishenki ja kaikki tukevat toisiaan. Äikkä12 – draamaryhmän kanssa aloitamme harjoitukset aina hauskoilla lämmittelyleikeillä. Ne auttavat heittäytymään omaan roolihahmoon ja teatterin maailmaan. Draama- ja musaryhmä harjoittelevat erikseen, mutta kokoonnumme välillä yhdessä ja vedämme ohjelman läpi molempien ryhmien osalta. Toisinaan harjoitukset kestävät pitkään, kerran olimme koululla kuuteen asti. Silti jokainen jaksoi vetää täysillä loppuun asti. - Maisa B.

Pe 29.5.2015 klo 12.00 viimeinen esitys. Katso traileri alta!

                                        Musikaalitraileri by Miia S. ja Kristofer I.

Maailma jossa elät musikaalin ensi-ilta on nyt ohi, ja olo on huojentunut sekä helpottunut. Me tehtiin se!

En vieläkään oikein voi uskoa, että monien viikkojen uurastuksen jälkeen ensi-ilta vihdoin koitti. Tähän meidän ’’matkaan’’ on kuulunut paljon turhautuneisuutta, naurua sekä kiirettä. Ja nyt kun oikein alkaa muistelemaan mistä tämä kaikki alkoi, niin ei voi olla kuin tyytyväinen siihen mikä on lopputulos. Pakko kyllä myöntää, että alussa olimme aika skeptisiä koko projektin suhteen, ja monesti teki mieli heittää hanskat tiskiin. Loppujen lopuksi saimmekin esityksen kasaan, ja lopputulokseen olen todella tyytyväinen.

   

Jos minulta nyt kysyttäisiin, mikä on ollut tässä musikaalikurssissa parasta, niin vastaus olisi, että ehdottomasti koko meidän upea porukka: ilmaisutaidon – ja musanryhmä, opettajat Suvi, Sanna sekä Jari ja kaikki muut jotka projektiimme osallistuivat. Jokainen antoi kaikkensa harjoituksissa ja esityksessä.  

Minusta oli myös kivaa, että jokainen uskalsi jakaa omia ideoitaan esitystä varten, sillä esityksestä tuli meidän näköisemme. Tämän ryhmän kanssa on ollut mielettömän upea tehdä töitä. Kiitos!

Tästä on mukava jatkaa seuraavaan ja viimeiseen esitykseen perjantaina.  – Miia S.

"Maailma muuttuu, kun sitä muutetaan..."

Kaikki lähti siitä, kun mä ja Maiju lyötiin viisaat päämme yhteen ja päätettiin et alettais tehdä yhdessä musiikkia. Kelattiin et jos saatais musaluokka vaikka aina silloin tällöin käyttöömme, niin voitais koittaa tehdä jotain. No, siinä sitten yhtenä kertana Sanna (musaope) ehdotti, et mitäs jos tekisitte ekoräpin koulun musikaaliin... 

Kuva musikaalista by Jarjatu Jarju

Mietittiin aluks et voi veljet, aijotaanko me tosiaan mennä sinne nolaamaan ittemme. Hetken mielijohteesta kuitenkin suostuttiin, ja tässä sitä nyt ollaan. Ekoräppi valmiina ja ensimmäinen näytös vain parin päivän päästä... Prosessi on ollut melko pitkä, mutta tosi kiva. Kaikki tämä on ollut ihan uutta ainakin mulle mut joka solulla oon nauttinut.

Ja tosiaan kaikista suurimpana haasteena tässä oli täysin uuden biisin luominen, niin että sanoma linkittyisi sille tarkoitettuun kohtaukseen. Ensiksi päätettiin vinkata kaverille, että pystyisikö hän luomaan meille jonkun kivan taustan, johon hän vastasi myöntävästi. Tämän kuultuamme päätimme siis aloittaa sanoitusten tekemisen, toivoen että saisimme vielä jonain päivänä huikean taustan käsiimme, johon lähteä rakentamaan biisiä.

Alku oli hankalaa... Mietimme pitkän tovin ja itseasiassa vielä useampaankin otteeseen, että mitä me haluttais biisissä edes kertoa ja millaisia riimejä biisissä vois mahdollisesti olla. Keräsimme paperille ympäristöaiheisia sanoja, mutta tekstiä ei silti meinannut syntyä... Ei sitten millään. Pian kuitenkin tapahtui  iloinen käännekohta, kun enkeli nimeltä Alvar ilmoitti taustan olevan valmis. Kuuntelimme sen, ja tajusimme että jo pelkkä tausta on jotain niin mahtavaa, että tästä ei vois tulla mitään muuta kuin hyvä! 

Päivät kuluivat ja tekstiä alkoikin syntyä aivan uudella innolla. Maiju hoiti omat säkeistönsä ja minä omani. Biisi oli pian kertosäettä vaille valmis, joten olimme hyvin tyytyväisiä...

Riveihimme oli biisin tekovaiheessa astunut myös Iines, koulumme abi (respect) jolle lupasimme jättää jonkun laulettavan kertosäkeen. Valitettavasti Maijun ja mun älli ei kuitenkaan koskaan sellasen keksimiseen riittänyt ja niimpä jouduttiin jatkamaan saman kaavan mukaan. Yritettiin tuskaisesti saada kertsiä aikaan, mutta tuloksetta. Eräänä myöhäisenä keskiviikko iltana kotiin palatessani näin kuitenkin yhden vaalimainoksen, jonka iskulauseesta syntyi inspis josta muotoilin tämän: "maailma muuttuu kun sitä muutetaan...". Tätä hyräillessäni tajusin samantien että tää menis kertsiin niin nätisti. Ja pian syntyi kertsin loppuosakin: "...joten älä muuta sitä niinkun huvittaa. Nykyään rikkaat kylpee rahoissaan, mut entä eläimet? Meidän saasteissa". 

Pistin Maijulle samantien viestiä, johon Maiju totes et tää on loistava! Seuraavana aamuna musikaalitunnilla esitin biisin Inelle ja Maitsulle josta tytöt olivat mielissään. Sen päivän jälkeen biisi on ollut kolmatta säkeistöä vaille valmis, mut reilu viikko sitten sekin valmistui. 

Nyt mulla on ilo kertoa, että biisi on valmis! Kokemuksena tää musikaali on ollut tosi magee ja todellakin suosittelen kaikille! Mikään ei oo hienompaa kun luoda jotai omaa ja saada siitä vieläpä hyvää palautetta. On hienoo päättää eka lukiovuosi näin kivalla tavalla!

(Linkin kautta voit nähdä pienen näytteen musikaalin harjoituksista.)

Kuva musikaaliharjoituksista

Kirjoittaja: Wilhelmiina Manunen aka Wiltsu/Wiltsumanu

Aika jolloin uhka tuli taivaalta

Osana ilmiöjaksoa historian 4. kurssi kävi tutustumassa Helsingin Käpylässä sijaitsevaan Taivaskallion ilmatorjuntapatteriin poikkeuksellisella tavalla. Paikalle oli opiskelijoiden lisäksi saapunut sotaveteraaneja, sotaveteraanijärjestön edustajia, puolustusvoimien henkilökuntaa sekä muutama historioitsijakin. Tarkoituksena oli muistaa Taivaskalliolla sotien aikana palvelleita sotilaita sekä sotilaspoikia. Samalla opiskelijoille tarjoutui tilaisuus tutustua uudempaan ja vanhempaan ilmatorjuntakalustoon. 

Matka Taivaskalliolle alkoi heti aamusta 24.4 mukavasti Helsingin Seudun sotaveteraanipiirin tarjoamalla bussikyydityksellä. Ilma oli kaunis, mutta kova tuuli aiheutti vilunväreitä vierailun aikana, jota suureksi onneksi paikalla tarjottu Sotilaskodin kahvi kovasti helpotti. 

Tilaisuus alkoi Helsingin Seudun sotaveteraanipiirin edustajan tervehdyksellä, jota seurasi veteraanien suorittama juhlallinen seppeleen lasku paikalla sijaitsevalle muistokivelle.

Seuraavaksi vuorossa oli  Ilmatorjuntamuseon isäntä sotakamreeri Matti Kulmalan kertomus ilmatorjunnan merkityksestä Helsingin puolustukselle, sekä seikkaperäinen kuvaus Helsinkiin kohdistuneista ilmapommituksista. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan mainita suomalaisten hämmennys joidenkin alasammuttujen neuvostokoneiden kohdalla, kun punatähden alta oli paljastunut amerikkalaiset tunnukset. Tämä oli johtanut huhuun, jonka mukaan amerikkalaiset pommittivat Helsinkiä. Kyseessä olivat kuitenkin Lend-Lease ohjelman osana Neuvostoliittoon toimitetuista sotatarvikkeista. Lentäjinä koneissa toimivat neuvostopilotit.

Opiskelijoille tarjoutui virallisen osuuden jälkeen mahdollisuus keskustella paikalle saapuneiden sotaveteraanien ja varusmiesten kanssa. Samalla nautittiin Sotilaskodin tarjoamaa kahvia ja "parhaimmiksi" kuvattuja munkkeja. Paikalla olleet varusmiehet kertoivat opiskelijoille kokemuksistaan osana Helsingin seudun puolustusta. Paikalle oli sattunut myös nuori pelastuskoira, joka asettui opiskelijoiden ja varusmiesten kanssa kuvattavaksi.

Opiskelijat, varusmiehet ja pelastuskoira

YR7-kurssilla opiskelijat tutustuvat vapaaehtoistoimintaan ja yhteiskunnalliseen yrittämiseen

Koulussako tylsää? No ei ainakaan pelkkää pulpetissa istumista. Etu-Töölön lukiossa on yrittäjyyspainotus ja opiskelijalla on mahdollista valita Yrittäjyys-opintokokonaisuuden kahdeksasta kurssista mieleisiään yrittäjyyttä eri näkökulmista lähestyviä kursseja. 

YR7-­kurssilla opiskelijat tutustuvat vapaaehtoistoimintaan ja yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen. Jokainen luo itselleen omien toiveidensa mukaisen kurssisuunnitelman saadakseen tutustua itseään kiinnostaviin vapaaehtoistyön muotoihin. Opiskelijat tutustuvat vapaaehtoistyöhön ja yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen monipuolisesti tekemällä ja kokemalla.

Viime viikolla vieraanamme olivat Safarin vetäjät, jotka kertoivat mm. yhteiskunnallisista yrityksistä ja kesällä järjestettävästä Safari­leiristä. Muutama kurssilainen innostuikin leiristä. Jos kiinnostuit, haku on edelleen käynnissä. Mukaan pääset oheisen linkin kautta. http://safari2014.fi/

Seuraavalla viikolla oli aika vaihtaa maisemaa ja tutustua tosielämän nurjempaan puoleen.

Ryhmämme jakoi elintarvikkeita Myllypuron ruoanjakelussa.

Fridan jakopisteellä jaettiin mehua.

Jakeluautot noutavat kaupoista lahjoitettavat elintarvikkeet.

Välillä ahtaat tilat ruuhkautuvat, vaikka työntekijät rajoittavatkin kerralla sisälle pääsevien määrää.

Jyri ja Aleksi jakoivat maitoa.

Laura jakoi tomaatteja. Taustalla näkyy myös Ida jakamassa leivonnaisia.

Jono luikerteli satojen metrien mittaisena vielä klo 11 aikaankin, vaikka ruoanjako alkoi jo klo 9. Jonossa on myös lapsiperheitä. Kaikkiaan kävijöitä oli jakopäivänämme n. 900.

Aamun jakelun jälkeen kokoonnuimme vielä yhdessä iltapäivän tunneille pohtimaan näkemäämme ja kokemaamme. Keskustelimme paljon siitä, kuinka yhteiskunnassa tulisi huolehtia vähäosaisista. Kun asiat ovat hyvin, siihen on helppo tuudittautua, mutta entä jos sairastuisi, menettäisi työnsä tai velkaantuisi? Voisiko se tapahtua kenelle tahansa? Voisiko se tapahtua minulle?

Ruoka-­avusta löytää lisätietoa esimerkiksi Ylen Areenasta.

Ma 28.4. klo 21.30 TV1 esittää myös dokumentin aiheesta.  Sopii katsoa jaa miettiä. Ja vaikkapa tarttua toimeen. 

Kirje uteliaalle mielelle

Tervehdys sinulle utelias kulkija!

Keväinen aurinko lämmittää ja kurottaa säteitänsä kaihtimien välistä tietokoneen näytölle. Kevään tulo tarkoittaa sitä, että Tylyn eli Etu-Töölön lukion toinen ilmiöpohjainen jakso lähestyy huimaa vauhtia!

Toinen kerta ilmiöpohjaista jaksoa jännittää ja kihelmöi varmasti aivan yhtä paljon kuin ensimmäinenkin kerta. Ensimmäinen ilmiöpohjainen projektijakso pidettiin keväällä 2013, sekin viidennessä jaksossa. Jakson suunnittelu aloitettiin jo keväällä 2012. Ajankohta toimintakulttuurin muutokselle olikin varsin osuva, sillä erityisesti lukuvuonna 2012 - 2013 lukiokoulutus sai julkisessa keskustelussa osakseen kriittisiä puheenvuoroja ja tutkimustuloksia. Lukiota vaadittiin uusiutumaan, tulemaan lähemmäksi jatko-opintoja, työelämää ja informaatioteknologiaa sekä lukion testauskulttuuria kyseenalaistettiin (ks. esim. Tuomas Kaseva: Entäs jos koulussa ei olisi kokeita?, 6.8.2013, HS; Otto Karvonen: Koulussa ei kannata oppia virheistä, 30.4.2013,SK; Keskeltä reunalle, Opettaja, 35 / 2013; Pasi Sahlberg: Seisovaa vettä, Opettaja, 36 / 2013; Juho Norrena: Tulevaisuuden taitojen opettaminen vaatii muutosta koululta ja opettajilta, Jyväskylän yliopisto). Eikä ihme, sillä onhan luokaton lukio ja sen myötä tulleet koeviikot jo parikymmentä vuotta vanha, kurssimuotoisuus sitäkin vanhempi uudistus!

Työelämän taitojen saamiseksi osaksi lukio-opintoja on meille muutenkin tärkeää, sillä Tylyllä on oma yrittäjyysopintokokonaisuus. Samoin kurssivierailuit ja vierailijoiden kutsuminen koululle ovat osa arkipäivää jokaisessa jaksossa: oppimisen rajat eivät ole koulun seinät! Sijaintimme keskellä Helsingin keskustaa on ylivoimainen etu, jota ei voi jättää käyttämättä opetuksen suunnittelussa. Nämä asiat ovat keskeisiä myös ilmiöjaksossamme. Lisäksi haluamme työskentelyyn enemmän ilmiöpohjaisuutta, tieto- ja viestintäteknologian käyttöä, eri oppiaineiden välisten yhteyksien luomista ja projektityöskentelyä kaikille kursseille, tietysti nykyisen opetussuunnitelman puitteissa. Kymmenen vuotta vanha opetussuunnitelma tuo toki tiettyjä reunaehtoja, mutta mahdollistaa silti (yllättävän) paljon: omat aivot pitää vain jumpata taipumaan eri asentoon. Aivojen jumppaaminen totutusta ja rutiineista uuteen onkin muuten aika väsyttävä operaatio ja melkoinen yksilöllinen ponnistus kaikille! Tärkeää on kuitenkin pitää mielessä, että uutta ei jaksa tehdä, jos ei muista tai halua jättää jotain vanhaa pois.

Pitkäjänteisen työskentelyn mahdollistamiseksi sekä vierailuiden ja projektien helpottamiseksi muutimme myös tuntien rakennetta. Muissa jaksoissa kurssilla on  kolme 75 minuutin kertaa viikossa, mutta ilmiöpohjaisessa jaksossa kurssilla on viikossa kaksi tapaamiskertaa: yksi 150 minuutin kerta ja yksi 75 minuutin kerta. Näin saamme rauhoitettua opiskelijoiden päivät koskemaan vain muutamaa oppiainetta sen sijaan, että päivässä opiskelijan pitää jaksaa keskittyä viiteenkin eri oppiaineeseen. Koeviikosta päätimme luopua ja siirtyä enemmän kohti opiskelijoiden projektien tuotosten esittelyä, messuja ja palautetuokioita. Tärkeää on myös pitää mielessä, mitä varten kokeita pidetään. Onko kurssi koetta varten? Kumpi ohjaa kurssia oppiminen vai koe? Mitä koe antaa opiskelijalle? Mitä koe antaa opettajalle? Ketä varten koe on? Millä muilla tavoin oppimista voi tapahtua kuin vain kokeeseen lukiessa? Unohtuvatko kaikki tiedot kokeen tekemisen jälkeen? Miten erilaiset oppijat pääsevät osoittamaan taitojansa? Miten opiskelija pääsee osoittamaan osaamistaan erilaisilla tavoilla pitkin jaksoa? Miten tieto jää parhaiten mieleen (niin, että sen saa kaivattua muistilokeroista esille ylioppilaskokeessakin)? Lukemalla, kuuntelemalla, tekemällä? Asiasta kiinnostuneet voivat kirjoittaa hakukoneeseen  esimerkiksi sanan bulimiaoppiminen. On muuten kuvaava termi, siitä voi jo päätellä asian ytimen!

Ajattelemme, että rakenteiden muuttaminen tukee sitä, että opetusmenetelmiä on muutettava enemmän kohti opiskelijoiden osallisuutta ja tekemällä oppimista perinteisen luennoinin sijaan. Jakso antaakin erityisen mahdollisuuden opiskelijoille kokea erilaisia tapoja opiskella niin sanotun perinteisen kouluoppimisen sijaan. Saattaakin olla, että itselle sopiikin paremmin aivan jokin muu tapa oppia kuin mihin on perinteisesti  koulussa tottunut! Tämä voi tuottaa myös haasteita opiskelijalle, jos on yhdeksän vuoden ajan käyttänyt samaa strategiaa selvitäkseen koulupäivistä. Toisaalta yhteiskunnan nykyinen vaatimus on, että ihmisten pitää olla yhä joustavampia ja mukautuvampia uudenlaisiin tilanteisiin, muutoksiin ja tapoihin tehdä töitä. Tämähän koskee myös opettajia eikä vain opiskelijoita! Lisäksi opetuksen uudistukseenkin liittyvä ylioppilaskokeen sähköistyminen on jo kolkuttelemassa lukioiden ovia, jotka me pyrimme pitämään muutenkin auki ympäröivälle maailmalle.

Opettajille olemmekin tarjonneet monia pedagogisia kahviloita, koulutuksia ja mahdollisuuksia lähteä kouluttautumaan, jotta uudenlaiset arviointikäytännöt ja opetusmenetelmät tulisivat tutuiksi ja jokainen rohkenesi alkaa ottaa niitä osaksi opetusta. Opettajan työ on kuitenkin käytännön työtä, jota ei voi loputtomasti vain paperilla suunnitella - jossain vaiheessa on vain otettava loikka ja vietävä asia kursseille, käytäntöön. Toiveenamme onkin, että tämä loikka on kohti nuorten maailmaa ja tämänhetkisiä yhteiskunnan vaatimuksia. Kuten tiedämme, tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta nuorille pitäisi antaa valmiuksia ja pohjaa toimia sekä oppia kolmenkymmenen vuodenkin päästä.

Tärkeä näkökohta toimintakulttuurin kehittymisen osalta on se, että ilmiöjakso koskee kaikkia opettajia eikä vain tiettyjä opettajia. Ensimmäisestä jaksosta kerättiinkin kaikilta opiskelijoilta palaute kahteen kertaan kurssipalautteiden lisäksi. Samoin opettajat kirjoittivat palautteet ja niistä käytiin vielä aineryhmittäin kehityskeskustelut. Näiden eväiden ja kokemusten luotsaamina kuljemme kohti toista ilmiöpohjaista jaksoamme, jonka ilmiöiksi on valittu elokuva (oppilaskunnan ehdotus), sukupuolisuus (opiskelijahuoltoryhmän ehdotus) ja energia (opettajakunnan ehdotus). Suunnitelmat jakson osalta kuulostavat hykerryttävän innovatiivisilta, mutta eihän muuta voikaan odottaa näin mahtavalta opettajakunnalta sekä innostavilta opiskelijoilta!

Laskevan auringon viimeisten säteiden kurkottelu kaihtimien välistä kertoo siitä, että tekstistä tuli melkoisen pitkä blogitekstiksi. Olemme kuitenkin saaneet paljon pyyntöjä vierailuista, haastatteluista, teksteistä ja esitelmistä ilmiöpohjaiseen jaksoon liittyen. (Mahdollisuuksien mukaan kaikkiin olen pyrkinyt vastaamaan myöntävästi, sillä tylyjähän emme ole, vaikka tylyläisiä ollaankin!) Toivottavasti tämä mahdollistaa pienen kurkistuksen joihinkin jakson taustalla oleviin ajatuksiin. Loppuun laitan teille vielä tunnelmakuvia edellisestä ilmiöjaksosta. Alkava jakso tempaa opettajamme ja opiskelijamme mukaansa, mutta toivottavasti he silti ehtivät päivittää teille tänne blogiin tunnelmapaloja jakson tapahtumista.

Inspiroivaa ja innovatiivista kevättä!

Saila Linkopuu

apulaisrehtori

PS. Lisää kuvia ja juttuja toiminnastamme Facebook-sivuillamme!
Joitakin juttuja viime vuoden jaksosta:
Helsingin Sanomien juttu Etu-Töölön lukio hakee oppia ilmiöistä 
Opetimen juttu Ilmiömäistä oppimista 
Opettaja -lehden Oppiainerajat kaatuvat
Viimeisimmät reseptit -blogin Ilmiöpohjaisuus ja erilainen arviointi oppimisessa

Keskiaikamarkkinoilla kulki rutto!

Keskiaikamarkkinoilla esiteltiin kurssien töitä keskiaika-ilmiöön liittyen.

Ravintolapäivän Tylyt Nakit -ravintola oli menestys!

 Keskiaikamarkkinoille rakennettiin keskaikaista kylää. 

Opiskelijat eläytyen  ja erilaisiin Robin Hood- hahmoihin tutustuen käsikirjoittivat ja suunnittelivat Robin Hood -musikaalin. 

Robin Hood-musikaalin jännittävät hetket käsillä!

Sosiaalisen yrittäjyyden ja vapaaehtoistoiminnan kurssilaisille mieleen jäi erityisesti Myllypuron leipäjonossa vapaaehtoisena toimiminen.