New in Town- musikaaliproduktio

”Tyttö tai poika, jonka perheessä on jotain kurjaa ym. Itkee ja joku hahmo tulee huoneeseen (esim. Peter Pan) ja vie ihmeelliseen seikkailuun, jossa kohtaa eri elokuvahahmoja, rakastuu, tapahtuu kauheita, ”herää”, lähtee esim. juna-asemalle säntäilemään, salaperäinen hahmo tarjoaa apua, vie junaraiteiden seinän läpi ”jonnekin”, pääsee ongelman lähteille uudestaan, ratkaisee ongelman, pelastuu ja pääsee kotiin”.

Tässä musikaalin ”New in Town” käsikirjoituksen ensimmäinen aihio, joka syntyi tavatessamme maaliskuisena perjantai-iltapäivänä musikaalikurssilaisten kanssa ensimmäistä kertaa. Noin 30 opiskelijaa oli paikalla ja pienissä 3-5 hengen ryhmissä he kehittelivät ideoita musikaalin käsikirjoituksen pohjaksi sekä ehdottelivat erilaisia roolihahmoja sekä musiikkia kevään ELOKUVA-teemaiseen musikaaliin.

 5. jakson alussa alkoi varsinainen työskentely. Tarinaa kirjoitettiin eteenpäin opiskelijoiden improvisaatioiden pohjalta pienen opiskelijoista sekä ilmaisutaidon ja musiikinopettajasta koostuvassa käsikirjoitusryhmässä. Pääosaesittäjät ja muut henkilöhahmot valittiin. Ryhmässä on 38 opiskelijaa, joista noin 10 on mukana musikaaliorkesterissa ja loput näyttelemässä, laulamassa ja tanssimassa.

Huhtikuu työskenneltiin kahdessa osassa: musiikin tunneilla harjoitettiin opiskelijoiden ehdottamaa musiikkia ja juhlasalissa ideoitiin kohtauksia erilaisten draamallisten harjoitusten kautta. Lisäksi 3 opiskelijaa suunnittelivat koreografioita niin koko ryhmälle kuin pienelle sooloryhmälle. Kuviksen tunneilla opiskelijat tekivät myös tarpeellista rekvisiittaa. 

Millaisellekohan roolihahmolle alla olevan kuvan asuste kuuluu?

Toukokuun alkupuolella vietimme yhden lauantain koululla ”musikaalileirillä”. Musikaaliorkesterikin siirtyi vihdoin juhlasaliin ja sinne rakennettiin myös esityksessä tarvitsemamme jatkolava. 2-4 opiskelijaa suunnittelee ääni- ja valotehosteet sekä vastaa lavatekniikasta.

 

Tänään olemme siinä pisteessä, että ensi-iltaan on enää noin viikko ja kiire, taiteelliset näkemyserot sekä jatkuva odottelu kiristävät välillä hermoa. Onneksi silloin, kun päästään laulamaan ja tanssimaan, ja alkaa tekemisen meininki, kääntyy vakavinkin suupieli hymyyn. Sillä niin kuin eräs porukasta sanoi: ”Olen tullut tänne laulamaan ja tekemään!”

Mitä erikoista sitten on Etu-Töölön lukion musikaaliprojektissa? Tehdäänhän musikaaleja yhdessä jos toisessakin lukiossa. Ja mikä tästä musikaalin teosta tekee ilmiöpohjaista?

• Meillä ei ole valmista käsikirjoitusta. (Sitä on kyllä välillä kaivattu…) Viime vuonna Robin Hood- musikaalissa oli valmis, vanhastaan tuttu tarina varkaasta, joka ryöstää rikkailta ja antaa varat köyhille. Toisaalta, opiskelijoiden kanssa ideointi on erittäin innostavaa, ja se, että opiskelijat pääsevät itse kirjoittamaan repliikkejä ja kehittämään roolihahmoaan, tekee niistä uskottavia ja sitouttaa ryhmää projektiin.

• Kirjoitamme käsikirjoituksen juuri tälle keväälle valitun ilmiön pohjalta. Tammikuussa valittiin opettajakunnan ja opiskelijryhmien ehdotusten pohjalta projektijakson ilmiöiksi ELOKUVA, SUKUPUOLISUUS sekä ENERGIA. Sanomattakin on selvää, että tuo elokuva istui musikaalimaailmaan kuin porkkana lumiukon päähän. Tosin, sukupuolisuus ja (lava)energiakin kulkevat kuin huomaamatta mukana.

• Ilmiötä tutkittiin tutustumalla elokuvien hahmoihin ja pohtimalla, edustavatko ne hyvää vai pahaa, ja millaisia vastavoimia hahmot tuovat musikaalin teemaan.

• Elokuvahahmot valittiin lukuisista ehdotuksista musikaaliin niin, että ne palvelevat tarinan ns. symbolist tasoa, esimerkiksi äiti-tytär- suhde, ihastuminen, selviytyminen uudessa tilanteessa – seikkailu, omien epävarmuuksien kohtaaminen - itseluottamuksen löytyminen jne.

• Opiskelijat osallistuivat kaikkeen ideointiin: juonen kehittelyyn, roolihahmojen luomiseen, puvustuksen ideointiin ja hankintaan, koreografian tekemiseen ja harjoituttamiseen, äänentoistotekniikan kasaamiseen, valosuunnitteluun, lavasteiden tekoon, kappalevalintoihin ja äänimaiseman rakentamiseen.

Vajaa viikon päästä koittaa ensi-ilta. Monessa mielessä liian pian, onhan 1 jakso lyhyt aika tällaiseen produktioon (monissa lukioissa musikaaliprojektiin käytetään 6-12kk emmekä mekään ole löytäneet mitään pikaopasta prosessin nopeuttamiseen). Innostunut ryhmä ja sitoutuneet pääosaesittäjät ovat onnistumisen edellytys!

Saammeko kokonaisuuden toimimaan vai kaatuuko korttitalo? Tule katsomaan ti 27.5 klo 18!


Kaikki kuvat ovat musikaaliharjoituksista.

Kuvat ja teksti: Sanna Pasanen

Vertailevaa tutkimusta pitkän matematiikan M6-kurssilla

Pitkän matematiikan M6-kurssilla tutustutaan klassisen ja tilastollisen todennäköisyyden käsitteisiin, näihin liittyviin laskusääntöihin ja todennäköisyyslaskennan sovelluksiin sekä perehdytään empiiristen aineistojen pohjalta erilaisiin jakaumiin ja niiden ominaisuuksien kuvailutapoihin.

Viidennessä jaksossa näitä taitoja harjoiteltiin projektien muodossa.  Ohessa näyte eräästä opiskelijoiden toteuttamasta projektityöstä.

Tilastotyö

Talousmatematiikkaa projektijaksolla

Talousmatematiikan kurssilla perehdyttiin talouteen projektien kautta. Jokainen pari tai pieni ryhmä teki neljä projektia, jotka esitettiin muulle ryhmälle. Projekteissa käsiteltiin omaa budjettia, verotusta, lainalaskentaa, sijoittamista, indeksejä ja rahan arvoa. Opiskelijat kokivat tehtävät haastaviksi, mutta alkuun päästyään saivat loistavia hienoja esityksiä aikaiseksi. Yksi kinkkisimmistä aiheista oli sijoitusvakuutuksiin tutustuminen ja niiden vertaaminen muihin sijoitusmenetelmiin.

Opiskelijat Sabina Finne, Johan Ohtonen ja Taru Thil tutkivat aihetta ensin kirjan ja netin avulla. Saadakseen lisää selkoa aiheeseen, he kävivät pankissa keskustelemassa sijoitusvakuutuksista pankkivirkailijan kanssa. Pankissa vierailun jälkeen lisätiedon etsiminen ja tulkitseminen oli helpompaa. Ryhmä huomasi myös, että pankki ei ole palvelun myyjänä täysin puolueeton lähde. Pankissa asioinnin lisäksi on siis hyvä aina etsiä tietoa myös muualta ja suhtautua kriittisesti luvattuihin tuottoihin. 

Tässä osa esityksestä. Lisäksi ryhmä esitti laskut aiheesta, jotka eivät valitettavasti näy videolla.  

Espanjan opiskelua ja matkaportfolioita

Espanjan 8.kurssin (PC6) keskeisenä aiheena on Latinalainen Amerikka. Kurssilla tehdään tietokoneilla matkaportfoliota itse valitusta maasta. Kurssilla ei ole koetta, ja arviointi keskittyy matkaportfolioon, johon sisältyy erilaisia tehtäviä ja matkasuunnittelua konkreettisesti. Mielestämme opiskelu tällä kurssilla on mielenkiintoista ja erikoista. 

Ohjeita matkaportfolion tekemiseen pääset tarkastelemaan osoitteessa www.sites.google.com/site/mochillerospc6. 


Ella Herrala 12E ja Lotta Johansson 12F

#Henriasennetta tunneille Accenturen kanssa

Kuka on tuo tunneille tullut ruskeatukkainen, oranssipaitainen poika?

 

 

Tässä jaksossa animaatiohahmo Henri tekee tunneilla ensiesiintymisessä ja tuo opiskeluun henriasennetta. Henriasenne auttaa opiskelijoita ilmiöpohjaisessa opiskelussa ja työelämäntaitojen oppimisessa.  Henri opiskelee animaatioivideoilla esimerkiksi ongelmanratkaisua, tiimityöskentelyä, digitaalisten välineiden käyttöä työelämässä, oman idean markkinointia ja luovaa ajattelua, eli ennen kaikkea  sisäisen yrittäjyyden asennetta. Kaiken lisäksi Henri puhuu niin suomea kuin englantiakin!

Uusi ystävämme animaatiohahmo Henri on syntynyt Accenturen kouluyhteistyössä osana yhteiskuntavastuuohjelmaa Accenturen 25-vuotisen Suomessa olon kunniaksi. Talvella Accenture on yhdessä Etu-Töölön lukion, Ressun lukion ja Luonnontiedelukion kanssa pohtinut, millaisista työelämän taidoista lukiolaiset tarvitsevat lisää tietoja.  Tämän lisäksi myös opiskelijamme ovat päässeet kommentoimaan videoita. Näiden tapaamisten pohjalta Accenture on tehnyt käyttöömme kuusi moduulia, joissa Henri opiskelee erilaisia työelämätaitoja. Moduulien tueksi Accenture on tehnyt opettajille videoihin liittyvät taustamateriaalit.

Tutustu tarkemmin Henriin ja hänen asenteensa opiskella ja tehdä töitä Henrin Tulevaisuuden taidot ja sisäinen yrittäjyys -sivuilla. Sieltä saa #Henriasennetta vaikkapa katsomalla videoita!

Kirje uteliaalle mielelle

Tervehdys sinulle utelias kulkija!

Keväinen aurinko lämmittää ja kurottaa säteitänsä kaihtimien välistä tietokoneen näytölle. Kevään tulo tarkoittaa sitä, että Tylyn eli Etu-Töölön lukion toinen ilmiöpohjainen jakso lähestyy huimaa vauhtia!

Toinen kerta ilmiöpohjaista jaksoa jännittää ja kihelmöi varmasti aivan yhtä paljon kuin ensimmäinenkin kerta. Ensimmäinen ilmiöpohjainen projektijakso pidettiin keväällä 2013, sekin viidennessä jaksossa. Jakson suunnittelu aloitettiin jo keväällä 2012. Ajankohta toimintakulttuurin muutokselle olikin varsin osuva, sillä erityisesti lukuvuonna 2012 - 2013 lukiokoulutus sai julkisessa keskustelussa osakseen kriittisiä puheenvuoroja ja tutkimustuloksia. Lukiota vaadittiin uusiutumaan, tulemaan lähemmäksi jatko-opintoja, työelämää ja informaatioteknologiaa sekä lukion testauskulttuuria kyseenalaistettiin (ks. esim. Tuomas Kaseva: Entäs jos koulussa ei olisi kokeita?, 6.8.2013, HS; Otto Karvonen: Koulussa ei kannata oppia virheistä, 30.4.2013,SK; Keskeltä reunalle, Opettaja, 35 / 2013; Pasi Sahlberg: Seisovaa vettä, Opettaja, 36 / 2013; Juho Norrena: Tulevaisuuden taitojen opettaminen vaatii muutosta koululta ja opettajilta, Jyväskylän yliopisto). Eikä ihme, sillä onhan luokaton lukio ja sen myötä tulleet koeviikot jo parikymmentä vuotta vanha, kurssimuotoisuus sitäkin vanhempi uudistus!

Työelämän taitojen saamiseksi osaksi lukio-opintoja on meille muutenkin tärkeää, sillä Tylyllä on oma yrittäjyysopintokokonaisuus. Samoin kurssivierailuit ja vierailijoiden kutsuminen koululle ovat osa arkipäivää jokaisessa jaksossa: oppimisen rajat eivät ole koulun seinät! Sijaintimme keskellä Helsingin keskustaa on ylivoimainen etu, jota ei voi jättää käyttämättä opetuksen suunnittelussa. Nämä asiat ovat keskeisiä myös ilmiöjaksossamme. Lisäksi haluamme työskentelyyn enemmän ilmiöpohjaisuutta, tieto- ja viestintäteknologian käyttöä, eri oppiaineiden välisten yhteyksien luomista ja projektityöskentelyä kaikille kursseille, tietysti nykyisen opetussuunnitelman puitteissa. Kymmenen vuotta vanha opetussuunnitelma tuo toki tiettyjä reunaehtoja, mutta mahdollistaa silti (yllättävän) paljon: omat aivot pitää vain jumpata taipumaan eri asentoon. Aivojen jumppaaminen totutusta ja rutiineista uuteen onkin muuten aika väsyttävä operaatio ja melkoinen yksilöllinen ponnistus kaikille! Tärkeää on kuitenkin pitää mielessä, että uutta ei jaksa tehdä, jos ei muista tai halua jättää jotain vanhaa pois.

Pitkäjänteisen työskentelyn mahdollistamiseksi sekä vierailuiden ja projektien helpottamiseksi muutimme myös tuntien rakennetta. Muissa jaksoissa kurssilla on  kolme 75 minuutin kertaa viikossa, mutta ilmiöpohjaisessa jaksossa kurssilla on viikossa kaksi tapaamiskertaa: yksi 150 minuutin kerta ja yksi 75 minuutin kerta. Näin saamme rauhoitettua opiskelijoiden päivät koskemaan vain muutamaa oppiainetta sen sijaan, että päivässä opiskelijan pitää jaksaa keskittyä viiteenkin eri oppiaineeseen. Koeviikosta päätimme luopua ja siirtyä enemmän kohti opiskelijoiden projektien tuotosten esittelyä, messuja ja palautetuokioita. Tärkeää on myös pitää mielessä, mitä varten kokeita pidetään. Onko kurssi koetta varten? Kumpi ohjaa kurssia oppiminen vai koe? Mitä koe antaa opiskelijalle? Mitä koe antaa opettajalle? Ketä varten koe on? Millä muilla tavoin oppimista voi tapahtua kuin vain kokeeseen lukiessa? Unohtuvatko kaikki tiedot kokeen tekemisen jälkeen? Miten erilaiset oppijat pääsevät osoittamaan taitojansa? Miten opiskelija pääsee osoittamaan osaamistaan erilaisilla tavoilla pitkin jaksoa? Miten tieto jää parhaiten mieleen (niin, että sen saa kaivattua muistilokeroista esille ylioppilaskokeessakin)? Lukemalla, kuuntelemalla, tekemällä? Asiasta kiinnostuneet voivat kirjoittaa hakukoneeseen  esimerkiksi sanan bulimiaoppiminen. On muuten kuvaava termi, siitä voi jo päätellä asian ytimen!

Ajattelemme, että rakenteiden muuttaminen tukee sitä, että opetusmenetelmiä on muutettava enemmän kohti opiskelijoiden osallisuutta ja tekemällä oppimista perinteisen luennoinin sijaan. Jakso antaakin erityisen mahdollisuuden opiskelijoille kokea erilaisia tapoja opiskella niin sanotun perinteisen kouluoppimisen sijaan. Saattaakin olla, että itselle sopiikin paremmin aivan jokin muu tapa oppia kuin mihin on perinteisesti  koulussa tottunut! Tämä voi tuottaa myös haasteita opiskelijalle, jos on yhdeksän vuoden ajan käyttänyt samaa strategiaa selvitäkseen koulupäivistä. Toisaalta yhteiskunnan nykyinen vaatimus on, että ihmisten pitää olla yhä joustavampia ja mukautuvampia uudenlaisiin tilanteisiin, muutoksiin ja tapoihin tehdä töitä. Tämähän koskee myös opettajia eikä vain opiskelijoita! Lisäksi opetuksen uudistukseenkin liittyvä ylioppilaskokeen sähköistyminen on jo kolkuttelemassa lukioiden ovia, jotka me pyrimme pitämään muutenkin auki ympäröivälle maailmalle.

Opettajille olemmekin tarjonneet monia pedagogisia kahviloita, koulutuksia ja mahdollisuuksia lähteä kouluttautumaan, jotta uudenlaiset arviointikäytännöt ja opetusmenetelmät tulisivat tutuiksi ja jokainen rohkenesi alkaa ottaa niitä osaksi opetusta. Opettajan työ on kuitenkin käytännön työtä, jota ei voi loputtomasti vain paperilla suunnitella - jossain vaiheessa on vain otettava loikka ja vietävä asia kursseille, käytäntöön. Toiveenamme onkin, että tämä loikka on kohti nuorten maailmaa ja tämänhetkisiä yhteiskunnan vaatimuksia. Kuten tiedämme, tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta nuorille pitäisi antaa valmiuksia ja pohjaa toimia sekä oppia kolmenkymmenen vuodenkin päästä.

Tärkeä näkökohta toimintakulttuurin kehittymisen osalta on se, että ilmiöjakso koskee kaikkia opettajia eikä vain tiettyjä opettajia. Ensimmäisestä jaksosta kerättiinkin kaikilta opiskelijoilta palaute kahteen kertaan kurssipalautteiden lisäksi. Samoin opettajat kirjoittivat palautteet ja niistä käytiin vielä aineryhmittäin kehityskeskustelut. Näiden eväiden ja kokemusten luotsaamina kuljemme kohti toista ilmiöpohjaista jaksoamme, jonka ilmiöiksi on valittu elokuva (oppilaskunnan ehdotus), sukupuolisuus (opiskelijahuoltoryhmän ehdotus) ja energia (opettajakunnan ehdotus). Suunnitelmat jakson osalta kuulostavat hykerryttävän innovatiivisilta, mutta eihän muuta voikaan odottaa näin mahtavalta opettajakunnalta sekä innostavilta opiskelijoilta!

Laskevan auringon viimeisten säteiden kurkottelu kaihtimien välistä kertoo siitä, että tekstistä tuli melkoisen pitkä blogitekstiksi. Olemme kuitenkin saaneet paljon pyyntöjä vierailuista, haastatteluista, teksteistä ja esitelmistä ilmiöpohjaiseen jaksoon liittyen. (Mahdollisuuksien mukaan kaikkiin olen pyrkinyt vastaamaan myöntävästi, sillä tylyjähän emme ole, vaikka tylyläisiä ollaankin!) Toivottavasti tämä mahdollistaa pienen kurkistuksen joihinkin jakson taustalla oleviin ajatuksiin. Loppuun laitan teille vielä tunnelmakuvia edellisestä ilmiöjaksosta. Alkava jakso tempaa opettajamme ja opiskelijamme mukaansa, mutta toivottavasti he silti ehtivät päivittää teille tänne blogiin tunnelmapaloja jakson tapahtumista.

Inspiroivaa ja innovatiivista kevättä!

Saila Linkopuu

apulaisrehtori

PS. Lisää kuvia ja juttuja toiminnastamme Facebook-sivuillamme!
Joitakin juttuja viime vuoden jaksosta:
Helsingin Sanomien juttu Etu-Töölön lukio hakee oppia ilmiöistä 
Opetimen juttu Ilmiömäistä oppimista 
Opettaja -lehden Oppiainerajat kaatuvat
Viimeisimmät reseptit -blogin Ilmiöpohjaisuus ja erilainen arviointi oppimisessa

Keskiaikamarkkinoilla kulki rutto!

Keskiaikamarkkinoilla esiteltiin kurssien töitä keskiaika-ilmiöön liittyen.

Ravintolapäivän Tylyt Nakit -ravintola oli menestys!

 Keskiaikamarkkinoille rakennettiin keskaikaista kylää. 

Opiskelijat eläytyen  ja erilaisiin Robin Hood- hahmoihin tutustuen käsikirjoittivat ja suunnittelivat Robin Hood -musikaalin. 

Robin Hood-musikaalin jännittävät hetket käsillä!

Sosiaalisen yrittäjyyden ja vapaaehtoistoiminnan kurssilaisille mieleen jäi erityisesti Myllypuron leipäjonossa vapaaehtoisena toimiminen.