Arkadianmäellä rakennetaan tulevaisuuden Suomea

Kansanedustaja Hanna Sarkkinen vieraili Tylyssä 31.toukokuuta YH1-kurssin vieraana. Kuinka paljon kansanedustajat voivat vaikuttaa tulevaisuuteen ja hyvään elämään? Opiskelijat kyselivät ja kansanedustaja vastasi. Vitosjakson ilmiömme tulevaisuus ja hyvä elämä olivat mukana lähes kaikissa kysymyksissä ja vastauksissa!

Keskustelimme mm. ilmastonmuutoksesta, sen vaikutuksista Suomessa ja muualla sekä ilmastonmuutoksen torjumisesta. Keskustelua syntyi myös hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen liittyvistä kysymyksistä, kuten SOTE-uudistuksesta. Myös koulutus on panostusta tulevaisuuteen, painotti kansanedustaja, jonka mielestä opiskelun maksuttomuuden tulisi ehdottomasti säilyä eikä opintotuestakaan olisi pitänyt leikata.

Lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa moniin asioihin, mutta yhteiseen tulevaisuuteemme voi vaikuttaa muuallakin kuin eduskunnassa.  Tärkeää työtä tulevaisuutemme eteen tehdään niin kuntien valtuustoissa kuin Euroopan unionissakin, Sarkkinen totesi ja muistutti myös, että jokainen meistä voi myös vaikuttaa omassa elämässään, työssään ja elinympäristössään. Tämä kannattaa siis pitää mielessä!

Nuoret poliitikot Tylyssä

Tiistaina 17.5. Tylyssä vieraili kaksi nuorta kansanedustajaa: Li Andersson (vas.) ja Simon Elo (ps.). Kiireiset kansanedustajat saapuivat tunniksi vastaamaan opiskelijoiden kysymyksiin kesken eduskunnan täysistunnon.

Opiskelijat tekivät tiukkoja kysymyksiä esimerkiksi koulutukseen liittyvistä säästöistä, maahanmuutosta sekä niistä valinnoista jotka johtivat edustajat poliitikon uralle. Lisäksi opiskelijat halusivat tietää siitä, minkälaista on kansanedustajan työ.  

Saimme kuulla, että kansanedustajan työstä suurin osa on oppimista ja asioihin perehtymistä sekä valiokunnissa asiantuntijoiden kuulemista - vähän niin kuin opiskelu koulussakin.

Ajoittain keskustelu sai kiihkeitäkin sävyjä, edustivathan kansanedustajat varsin erilaisia poliittisia näkökulmia. Tätä politiikka parhaimmillaan on: erilaisten mielipiteiden esittämistä ja perustelemista sekä vastapuolen ajatusten kuuntelemista. Oli ilo nähdä, miten innostuneita nuoret poliitikot olivat ja kuinka mielellään he saapuivat keskustelemaan lukiolaisten kanssa.

Vierailu muodostui sujuvaksi osaksi vuoden 2016 ilmiöjaksoa. Erityisesti esiin nousivat tulevaisuutta ja hyvää elämää käsittelevät kysymykset. Kansanedustajat ilmaisivat luottavansa siihen, että Suomen nuorilla on edessään hyvä elämä. Li Andersson kehotti nuoria keskittymään oman tulevaisuutensa rakentamiseen, kansanedustajat puolestaan yrittävät tehdä kaikkensa, jotta Suomella olisi valoisa tulevaisuus.

Vaikuttava yhteiskuntaopin ykköskurssi

Yhteiskuntaopin ykköskurssi (YH1) käsittelee valtaa ja vaikuttamista monista näkökulmista. Vitosjakson kurssi sai lisäpotkua eduskuntavaaleista ja hallitusneuvotteluista, joita käytiin juuri samaan aikaan, kun opiskelimme kurssilla näitä asioita.

Kurssin alussa opiskelijat pääsivät osallistumaan Tylyn suureen eduskuntavaalipaneeliin. Paneelissa oli seitsemän eduskuntavaaliehdokasta eri puolueista, jotka vastailivat opiskelijoiden tekemiin kysymyksiin. Keskustelua syntyi monenlaisista opiskelijoita kiinnostavista aiheista: säästöjen vaikutuksista, perustulosta ja siitä, miksi nuorten kannattaisi ehdottomasti äänestää.

Kurssin lopulla saimme vieraan, kansanedustaja Ozan Yanarin (Vihr.), joka on paitsi uunituore kansanedustaja, myös entinen tylyläinen. Hänen kanssaan opiskelijat keskustelivat  talouspolitiikasta, valtion velkaantumisesta, ydinvoimasta ja Nato-jäsenyydestä. Ja toki Ozan muisteli myös omia lukiovuosiaan Tylyssä.

 

Vaikuttamisessa tärkeää on myös osata muodostaa omia mielipiteitä ja argumentoida. Oppitunneilla käytiin keskustelua ryhmissä ja harjoiteltiin esimerkiksi vaikuttavan puheen pitämistä. Lisäksi kurssilla oli blogi, jossa opiskelijat kommentoivat ajankohtaisia yhteiskunnallisia asioita ja keskustelivat politiikan kiemuroista.  Linkki blogiin tässä: http://www.yh1blogi.blogspot.fi/

Erilaista ja vaikuttavaa kirjallisuushistoriaa

Äidinkielen viitoskurssilla käsitellään tyyliä, tyylilajeja ja tyylikausia. Kurssilla luetaan kaksi kokonaisteosta ja kirjoitetaan monipuolisesti erilaisia tekstejä.

Yksi koulumme viitoskursseista sai hienon mahdollisuuden lukea Elina Hirvosen uutuuskirjan Kun aika loppuu ennakkopainoksena ja tavata kirjailijan ja keskustella kirjan herättämistä ajatuksista ja kysellä kirjailijuudesta ja kirjoittamisesta.  Tapaamisen jälkeen kirjaa, sen herättämiä ajatuksia ja kirjan teemoja pohdittiin vielä kirjallisuusesseen verran.

Toinen kurssille valittu kaunokirjallinen teos oli William Shakespearen Romeo ja Julia. Tästä klassikosta katsottiin myös Baz Luhrmannin ohjaama elokuvaversio. Erilaista näkökulmaa klassikkoon saatiin myös tekemällä hahmoille omia Fakebook-profiileja, joista alla linkit muutamiin:

Romeo
Julia
Mercutio
Imettäjä

Kirjallisuuden aikakausiin tutustuttiin ensiksi ryhmätöiden ja niistä syntyneiden alustusten kautta. Eräs loppukevään perjantainen lämmin iltapäivä toi mahdollisuuden matkustaa ajassa menneisyyteen. Juuri sinä iltapäivänä aikakone vei haluttuun aikakauteen ja aikakauden kirjailijan ruumiiseen. Sattuipa aikamatkalla vielä niin hyvä tuuri, että aikakauden kirjailija oli juuri kirjoittamassa päiväkirjaa. Syntyi hienoja päiväkirjansivuja, jossa Homerokset, Dantet, Shakespearet, Austenin ja Tolstoit kertoivat tuntojaan aikakauden tyylin sopivasti sen ajan tapahtumista, kirjailijoista, kirjallisuudesta ja omasta tuotannostaan.

Ensi-illan jälkeiset tunnelmat - sekä mietteitä kurssista

Tylyn tämän vuoden musikaali on nimeltään Maailma, jossa elät. Se on luonteeltaan hieman vakavampi kuin edellisvuosien musikaalit, mutta sitäkin vaikuttavampi! Teemana ovat yhteiskunnan epäkohdat ja se, kuinka jokainen voi parantaa tätä maailmaa. 

Tarina alkaa tavalliselta bilsantunnilta. Jari-ope jakaa oppilaat ryhmiin ja antaa kullekin ryhmälle oman aiheen. Näitä ovat ekoteema, ihmisoikeudet, köyhyys sekä sota ja rauhanaate. Ryhmät alkavat tutkia aiheitaan kiivasta keskustelua käyden. Aluksi oppilaiden välillä on erimielisyyksiä, mutta lopulta jokainen puhaltaa yhteen hiileen ja miettii, miten voisi itse parantaa yhteiskuntaa. Jos haluat lisätietoja, tule katsomaan Maailma, jossa elät! 

Musikaalin tekeminen on raskasta, mutta todella hauskaa! Meillä on hyvä yhteishenki ja kaikki tukevat toisiaan. Äikkä12 – draamaryhmän kanssa aloitamme harjoitukset aina hauskoilla lämmittelyleikeillä. Ne auttavat heittäytymään omaan roolihahmoon ja teatterin maailmaan. Draama- ja musaryhmä harjoittelevat erikseen, mutta kokoonnumme välillä yhdessä ja vedämme ohjelman läpi molempien ryhmien osalta. Toisinaan harjoitukset kestävät pitkään, kerran olimme koululla kuuteen asti. Silti jokainen jaksoi vetää täysillä loppuun asti. - Maisa B.

Pe 29.5.2015 klo 12.00 viimeinen esitys. Katso traileri alta!

                                        Musikaalitraileri by Miia S. ja Kristofer I.

Maailma jossa elät musikaalin ensi-ilta on nyt ohi, ja olo on huojentunut sekä helpottunut. Me tehtiin se!

En vieläkään oikein voi uskoa, että monien viikkojen uurastuksen jälkeen ensi-ilta vihdoin koitti. Tähän meidän ’’matkaan’’ on kuulunut paljon turhautuneisuutta, naurua sekä kiirettä. Ja nyt kun oikein alkaa muistelemaan mistä tämä kaikki alkoi, niin ei voi olla kuin tyytyväinen siihen mikä on lopputulos. Pakko kyllä myöntää, että alussa olimme aika skeptisiä koko projektin suhteen, ja monesti teki mieli heittää hanskat tiskiin. Loppujen lopuksi saimmekin esityksen kasaan, ja lopputulokseen olen todella tyytyväinen.

   

Jos minulta nyt kysyttäisiin, mikä on ollut tässä musikaalikurssissa parasta, niin vastaus olisi, että ehdottomasti koko meidän upea porukka: ilmaisutaidon – ja musanryhmä, opettajat Suvi, Sanna sekä Jari ja kaikki muut jotka projektiimme osallistuivat. Jokainen antoi kaikkensa harjoituksissa ja esityksessä.  

Minusta oli myös kivaa, että jokainen uskalsi jakaa omia ideoitaan esitystä varten, sillä esityksestä tuli meidän näköisemme. Tämän ryhmän kanssa on ollut mielettömän upea tehdä töitä. Kiitos!

Tästä on mukava jatkaa seuraavaan ja viimeiseen esitykseen perjantaina.  – Miia S.

"Maailma muuttuu, kun sitä muutetaan..."

Kaikki lähti siitä, kun mä ja Maiju lyötiin viisaat päämme yhteen ja päätettiin et alettais tehdä yhdessä musiikkia. Kelattiin et jos saatais musaluokka vaikka aina silloin tällöin käyttöömme, niin voitais koittaa tehdä jotain. No, siinä sitten yhtenä kertana Sanna (musaope) ehdotti, et mitäs jos tekisitte ekoräpin koulun musikaaliin... 

Kuva musikaalista by Jarjatu Jarju

Mietittiin aluks et voi veljet, aijotaanko me tosiaan mennä sinne nolaamaan ittemme. Hetken mielijohteesta kuitenkin suostuttiin, ja tässä sitä nyt ollaan. Ekoräppi valmiina ja ensimmäinen näytös vain parin päivän päästä... Prosessi on ollut melko pitkä, mutta tosi kiva. Kaikki tämä on ollut ihan uutta ainakin mulle mut joka solulla oon nauttinut.

Ja tosiaan kaikista suurimpana haasteena tässä oli täysin uuden biisin luominen, niin että sanoma linkittyisi sille tarkoitettuun kohtaukseen. Ensiksi päätettiin vinkata kaverille, että pystyisikö hän luomaan meille jonkun kivan taustan, johon hän vastasi myöntävästi. Tämän kuultuamme päätimme siis aloittaa sanoitusten tekemisen, toivoen että saisimme vielä jonain päivänä huikean taustan käsiimme, johon lähteä rakentamaan biisiä.

Alku oli hankalaa... Mietimme pitkän tovin ja itseasiassa vielä useampaankin otteeseen, että mitä me haluttais biisissä edes kertoa ja millaisia riimejä biisissä vois mahdollisesti olla. Keräsimme paperille ympäristöaiheisia sanoja, mutta tekstiä ei silti meinannut syntyä... Ei sitten millään. Pian kuitenkin tapahtui  iloinen käännekohta, kun enkeli nimeltä Alvar ilmoitti taustan olevan valmis. Kuuntelimme sen, ja tajusimme että jo pelkkä tausta on jotain niin mahtavaa, että tästä ei vois tulla mitään muuta kuin hyvä! 

Päivät kuluivat ja tekstiä alkoikin syntyä aivan uudella innolla. Maiju hoiti omat säkeistönsä ja minä omani. Biisi oli pian kertosäettä vaille valmis, joten olimme hyvin tyytyväisiä...

Riveihimme oli biisin tekovaiheessa astunut myös Iines, koulumme abi (respect) jolle lupasimme jättää jonkun laulettavan kertosäkeen. Valitettavasti Maijun ja mun älli ei kuitenkaan koskaan sellasen keksimiseen riittänyt ja niimpä jouduttiin jatkamaan saman kaavan mukaan. Yritettiin tuskaisesti saada kertsiä aikaan, mutta tuloksetta. Eräänä myöhäisenä keskiviikko iltana kotiin palatessani näin kuitenkin yhden vaalimainoksen, jonka iskulauseesta syntyi inspis josta muotoilin tämän: "maailma muuttuu kun sitä muutetaan...". Tätä hyräillessäni tajusin samantien että tää menis kertsiin niin nätisti. Ja pian syntyi kertsin loppuosakin: "...joten älä muuta sitä niinkun huvittaa. Nykyään rikkaat kylpee rahoissaan, mut entä eläimet? Meidän saasteissa". 

Pistin Maijulle samantien viestiä, johon Maiju totes et tää on loistava! Seuraavana aamuna musikaalitunnilla esitin biisin Inelle ja Maitsulle josta tytöt olivat mielissään. Sen päivän jälkeen biisi on ollut kolmatta säkeistöä vaille valmis, mut reilu viikko sitten sekin valmistui. 

Nyt mulla on ilo kertoa, että biisi on valmis! Kokemuksena tää musikaali on ollut tosi magee ja todellakin suosittelen kaikille! Mikään ei oo hienompaa kun luoda jotai omaa ja saada siitä vieläpä hyvää palautetta. On hienoo päättää eka lukiovuosi näin kivalla tavalla!

(Linkin kautta voit nähdä pienen näytteen musikaalin harjoituksista.)

Kuva musikaaliharjoituksista

Kirjoittaja: Wilhelmiina Manunen aka Wiltsu/Wiltsumanu

“Kun sanat eivät riitä - meillä on musiikki”

“Jos minä olisin biisi...olisin voimakas. Bohemian Rhapsodyn tavoin heittelisin puolelta toiselle ja minussa yhdistyisi moni musiikkilaji - pop, reggae, country, acappella sekä naispuolinen vahva rap. Olisin todellinen korvamato ja jäisin inhottavasti kaikkien kuulijoiden korviin toistamaan itseäni vielä muutamaksi päiväksi biisin kuuntelun jälkeen. Sanoitukseni olisivat rennot ja menevät, mutta niillä on tietty, hieman syvempi merkitys, jonka vain ja ainoastaan minä ymmärrän.” O.

Miten ja miksi musiikki vaikuttaa meihin? Näitä asioita pohdimme Mu1 eli “Minä ja musiikki” kurssilla. Tässä blogitekstissä olevat ajatukset ovat sitaatteja opiskelijoiden kirjoitelmista.

N: “Kuvailisin suhdettani musiikkiin intohimona, rakkautena ja ymmärtämisenä. Rakastan musiikin kuuntelua ja teen sitä hyvin usein. Parhaiten pystyn keskittymään musiikkiin kun saan olla yksin ja miettiä biisien sanoja ja tarkoituksia. Meillä kotona on pienestä pitäen kuunneltu aina musiikkia ja se on ollut osa joka päiväistä elämääni.”

O: “Minulle musiikki on aina ollut keino välittää tunteitani ja ajatuksiani muille ihmisille. Löydän helposti itseni useista laulujen sanoituksista ja kykenen samaistumaan niihin. Pystyn joissakin tapauksissa myös selvittelemään omia tunteitani sanoitusten avulla. Kun sanat eivät riitä - meillä on musiikki. “

H: “Tietenkään kaikki biisit eivät kolahda aina, vaan esimerkiksi sillon kun ärsyttää ja on paha "v*tutus" niin kirkonpoltto hevi kuulostaa oikein rauhalliselta suhteuttaen omaan mieleeni, ja taas surua tuntiessani kiusaan itseäni kuuntelemalla kaikkea rauhallista tai sanoituksilla sisäisesti lisää murskaavaa musiikkia.”

K: “Nykyisin kuuntelen lähinnä räppiä, suomalaista sekä jenkkiä. Osaan kuitenkin arvostaa muitakin tyylejä musiikkitaustani ansiosta. Räpissä minua viehättää kovat biitit ja nokkelat riimit, ehkä syvemmin ajateltuna runous.”

P: “Nyt lukiossa olen alkanut uskaltaa olla enemmän oma itseni ja kuunnella musiikkia mistä oikeasti tykkään ja kertoa siitä muille! Nykyään kuuntelen joka ilta ennen nukahtamista musiikkia kuulokkeillani ja annan biisien mennä. Minulla on oikeastaan aika erikoinen tapa kuunnella musiikkia. En koskaan kuuntele sanoja vaan annan niiden mennä ja "menen biisiin niin sisään ja mukaan", että en kuuntele  sanoja ja havahdun vasta, kun biisi loppuu.”

M: “En nauti mistään enempää kuin kuunnella erittäin matala äänisen auton "murinaa" tai turbon sihahdusta tai ison 4t pyörän kiihdytyksestä lähtevän matala äänisen paineaallon kuuntelua. Laulan aina kun on mahdollista. Eniten pidän laulaa ajaessani, vaikka en tykkää kuunnella ajaessani musiikkia, jotta kuulisin oman pyöräni äänen ja mahdollisesti jonkun toisen pyörän tai auton äänen.”

S:”Kokemuksistani ensimmäisenä tulee mieleen se, miten Sia – Breathe me on vaikuttanut elämääni. Olen aina ihaillut Siaa ja hän onkin lempi laulajani. Breathe me on kuitenkin Sian kappaleista minulle se merkittävin ja se symbolisoi minulle vaikeita aikoja, sillä olin 2 vuotta elämästäni syvästi masentunut ja kuuntelin tuota kappaletta päivittäin ja se antoi minulle suunnattomasti voimaa jatkaa.”

H: “Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni, sillä musiikki rentouttaa ja auttaa vaikeimmissakin tilanteissa ja auttaa parantamaan oloa. Kuuntelen musiikkia aamulla, tehtäviä tehdessä, koska se auttaa minua keskittymään, sekä kotiin mennessä että kotonakin.”

I: “Musiikki on aina ollut elämässäni läsnä, ei ole väliä minne menen tai missä olen, mutta aina korviini kantautuu musiikki. Itse pidän musiikkia tapana ilmaista tunteita ja itseään. Musiikin kanssa ei voi valehdella on oltava oma itsensä, sillä ihmiset eivät kuuntele musiikkia mistä eivät pidä. Varhaisimmat kosketukseni musiikkiin lähtevät ihan vauvasta, äitini tapa saada minut uneen oli laulaa, vaikka hänen äänensä ei ole kovin hyvä, niin silti kaikissa hänen lauluissaan oli rauhoittavaa voimaa ja niin minä näen musiikin, rauhoittavana voimana.”

K :”Musiikki on mulle oikeestaan tärkeetä vaan sillon kun mä haluan olla omassa rauhassa ja pohdiskella yksin mun omia asioita. Silloin se auttaa mua lähtee tästä maailmasta ja mä saan keskittyä täysillä pohdiskeluun.“

W: “Kuuntelen paljon suomalaista musiikkia, varsinkin suomiräppiä, ja syy siihen miksi sitä niin paljon kuuntelen, on koska tunnen voivani olla "läsnä" tai jollakin tavalla heitä lähellä.”

R: “Stressaavissa tilanteissä musiikki pystyy henkisesti auttamaan ihmistä esimerkiksi itselläni on hirveä lento pelko varsinkin kun on turbulenssia ja nousuissa. Usein sillon kuuntelen musiikkia, joka jotenkin psyykkisesti auttaa minua rauhoittumaan.  Minun mielesti musiikki on kuin terapiaa ja vahvistaa ihmisen itseluottamusta.”

A: “Lopetin koulun yhteydessä soittamisen ylä-asteen puolivälissä. Sitä ennen ehdin kuitenkin olla monta vuotta Helsingin lapsijousi orkesterissa, joka koostui oman kouluni jousimuusikoista. Olen esiintynyt orkesterin kanssa mm. Finlandia talossa, musiikkitalossa ja kulttuuritalossa. Kävimme myös kiertueella Italiassa kun olin 13-vuotias. Ne olivat upeita hetkiä minulle, päästä esiintymään täpötäydelle musiikkitalon yleisölle ja kansainvälisille artisteille. Välillä minulla on ikävä niitä aikoja, mutta orkesteri vei paljon aikaa ja vaati sitoutumista. Musiikki on siis ollut todella lähellä aivan pienestä pitäen.”

S: “Minä rakastan laulamista, mutta enemmän minä rakastan omien biisien tekemisestä. En ole hyvä sanoituksessa, mutta melodia onnistuu minulta helposti. Laulaminen on minun vahvuuteni musiikissa, mutta minä osaan myös soittaa. Minä soitan kitaraa, pianoa, huilua ja rumpuja. Minä opin soittamaan pienenä. Paras kaverini kävi pianotunneilla ja opetti minulle kaiken minkä oppi tunneillaan. Se oli hauskaa. Viiden vuoden jälkeen siitä minä ostin itselleni kitaran veljeltäni, koska halusin oppia soittamaan sitä. Harjoittelin joka päivä, ja nyt olen erittäin hyvä siinä.”

K: “En muista olinko 2-luokalla, kun alotin soittamaan sähköbassoa. Kiintymys alkoi, kun äitini vei minut ja veljeni johonkin missä saimme tutustua kaikenlaisiin bändisoittimiin. Luonnollisesti veljeni ehti ensin viedä rummut, joten tartuin sähköbassoon. Siitä hetkestä alkoi kiintymykseni bändisoittimia kohtaan.”

D: “Musiikki on minulle sama kuin avaruus: voin löytää jotain uutta joka päivä” 

CC @ Pixabay

Musikaalia tekemässä

Aloitin äskettäin erään työpäiväni soittamalla puhelun vankilaan - ja mietin, mihin tämä työ minut oikein vielä vie!

On taas se aika vuodesta, että keväisen musikaalin valmistelu on kuumimmillaan ja ainakin parilla opettajalla, nimittän musiikin ja ilmaisutaidon opella, hiukset harmaantuvat ja vähenevät.

Lukiossamme on nyt kolmas vuosi, jolloin lukuvuoden viimeinen jakso on ilmiöpohjainen projektijakso. Tämän vuoden musikaalimme ilmiönä on vaikuttaminen. Tutkimme sekä tarinan, näyttämöllisen ilmaisun että musiikin kautta yhteiskunnallisia epäkohtia ja erilaisia vaikuttamisen keinoja.

Ilmiöpohjaisen musikaaliprojektimme lähtökohtana on, että juoni, dialogi ja musiikillinen ohjelmisto kehitetään yhdessä opiskelijaryhmän kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokainen luo oman roolihahmonsa itse - ideoi, kehittelee dialogia yhdessä ryhmän kanssa ja rakentaa roolin. Jonkinlaista runkoa olemme kollegani kanssa usein ennakkoon rakentaneet, mutta usein meidät on myös tyrmätty: sanat eivät sovi opiskelijoiden suuhun tai ratkaisut eivät ole luontevia. Tai aihe on muuten vaan tylsä,  opiskelijoiden mielestä.

Joskus opiskelijoiden käsikirjoitustiimi puolestaan on ennalta miettinyt rajujakin käänteitä, mutta näille ehdotuksille ei sitten olekaan löytynyt halukkaita esittäjiä. Työskentelyn täytyy olla sellaista, että sellainenkin opiskelija, jolla ei ole näyttelemisestä kokemusta, voi seistä oman roolinsa takana ja olla uskottava.

Aina ei ole ollut ihan helppoa. Milloin tunteet käyvät kuumina, ovet paukkuvat, on käyty kiivastakin keskustelua ratkaisuista ja niiden perusteluista. On ollut musikaaliromansseja, särkyneitä sydämiä, sairastumisia, poissaolollaan loistavia tähtiä, pääosan esittäjä on tullut ensi-iltaan suoraan hautajaisista, ei ole rahaa, aikaa on liian vähän ja niin edelleen.

Joka vuosi käymme läpi saman keskustelun kollegani kanssa: "Miksi me emme ottaneet jotakin valmista musikaalia? Ensi vuonna ainakin otetaan joku valmis tarina, jota sitten muokataan, päästään helpommalla."  Yleensä viimeistään ensi-ilta viikolla toteamme molemmat, että ei enää ikinä, hullun hommaa! Nyt, kolmantena vuonna, tämä jo aika lailla naurattaa. Aina me sanotaan näin ja silti taas tässä ollaan! 

Yleensä jo menossa olevan projektin aikana alamme visioida seuraavaa ja viimeistään syksyllä alkaa seuraavan suunnittelu. Eli jotakin hyvin antoisaa tässä projektissa täytyy olla tai sitten olemme muuten vain masokisteja.

Koska emme tunnustaudu masokisteiksi, niin mikä siis saa jatkamaan? Ainakin yhteistyön tekeminen opettajakollegan kanssa,  tämän yhteistyön toimivuus, molemmin puolinen kunnioitus ja kollegan tuki välillä kaoottisessakin luovassa prosessissa on hyvin merkityksellistä. Olemme persoonina ehkä riittävän erilaisia - toinen analyyttinen tarkkailija, toinen impulsiivisempi toimija - että tasapainotamme toisiamme.

Koukuttavaa on myös projektin haasteellisuus sekä aiemmin onnistuneet projektit, mutta ennen kaikkea opiskelijat, jotka laittavat itsensä peliin ja joista osa on jo kolmatta kertaa mukana tässä hullutuksessa. Turnausväsymystä on välillä kaikilla, välillä usko lopputulokseen kadoksissa, kunnes tulee se hetki, jolloin kokonaisuus alkaa hahmottua ja palaset loksahtelevat paikoilleen.

Viime viikolla yksi muutaman opiskelijan tekemän biisin ensidemonstraatio oli minulle sellainen kirkastava hetki. Pystyin vain istumaan ja katsomaan: Wau! Nämä ovat mahtavia! Tästä tulee hieno! 

Niin, se vankilapuhelu. Liikoja musikaalin juonta paljastamatta voinen kertoa, että käsikirjoittajaryhmältä tuli ehdotus vankilavierailuun. Vierailuidea liittyi musikaalin yhden teeman taustatutkimukseksi ja mahdollisen haastattelun pohjaksi. Vaikka vierailu ei järjestynytkään, kannatti kuitenkin yrittää, tosin ei tältä porukalta hurjat ideat siihen loppuneet...

Musikaalin ensi-ilta on ti 26.5 klo 18.00 Etu-Töölön lukion juhlasalissa.

Vaikuttaminen aluesuunnittelussa - Ge2 vieraili Laiturilla

Kaikki kolme Ge2-kurssin ryhmää vierailivat 5-jakson aikana Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston info- ja näyttelytila Laiturilla Kampissa kuulemassa millaisia tapoja kaupunkilaisilla on vaikuttaa Helsingin suunnitteluun. Ennakkotehtävänä opiskelijat olivat laatineet kysymyksiä suunnittelijalle valitusta hankkeesta. Kysymyksiin kuultiin vastaukset opastuksen aikana.

Ge2.8 kuulemassa kaavoituksen vaiheista Pia Läpsän opastamana 5.5.2015

Opiskelijat olivat kiinnostuneita uusista merellisistä kaupunginosista (Jätkäsaari, Kalasatama, Kruunuvuorenranta) ja niihin tulevista palveluista sekä liikennejärjestelyistä. Kaavoituksen vaiheet ja vaikuttamisen mahdollisuudet konkretisoituivat varmasti ympäristössä, joka todellisuudessakin toimii tilana kaupunkisuunnittelusta käytävälle keskustelulle.