“Kun sanat eivät riitä - meillä on musiikki”

“Jos minä olisin biisi...olisin voimakas. Bohemian Rhapsodyn tavoin heittelisin puolelta toiselle ja minussa yhdistyisi moni musiikkilaji - pop, reggae, country, acappella sekä naispuolinen vahva rap. Olisin todellinen korvamato ja jäisin inhottavasti kaikkien kuulijoiden korviin toistamaan itseäni vielä muutamaksi päiväksi biisin kuuntelun jälkeen. Sanoitukseni olisivat rennot ja menevät, mutta niillä on tietty, hieman syvempi merkitys, jonka vain ja ainoastaan minä ymmärrän.” O.

Miten ja miksi musiikki vaikuttaa meihin? Näitä asioita pohdimme Mu1 eli “Minä ja musiikki” kurssilla. Tässä blogitekstissä olevat ajatukset ovat sitaatteja opiskelijoiden kirjoitelmista.

N: “Kuvailisin suhdettani musiikkiin intohimona, rakkautena ja ymmärtämisenä. Rakastan musiikin kuuntelua ja teen sitä hyvin usein. Parhaiten pystyn keskittymään musiikkiin kun saan olla yksin ja miettiä biisien sanoja ja tarkoituksia. Meillä kotona on pienestä pitäen kuunneltu aina musiikkia ja se on ollut osa joka päiväistä elämääni.”

O: “Minulle musiikki on aina ollut keino välittää tunteitani ja ajatuksiani muille ihmisille. Löydän helposti itseni useista laulujen sanoituksista ja kykenen samaistumaan niihin. Pystyn joissakin tapauksissa myös selvittelemään omia tunteitani sanoitusten avulla. Kun sanat eivät riitä - meillä on musiikki. “

H: “Tietenkään kaikki biisit eivät kolahda aina, vaan esimerkiksi sillon kun ärsyttää ja on paha "v*tutus" niin kirkonpoltto hevi kuulostaa oikein rauhalliselta suhteuttaen omaan mieleeni, ja taas surua tuntiessani kiusaan itseäni kuuntelemalla kaikkea rauhallista tai sanoituksilla sisäisesti lisää murskaavaa musiikkia.”

K: “Nykyisin kuuntelen lähinnä räppiä, suomalaista sekä jenkkiä. Osaan kuitenkin arvostaa muitakin tyylejä musiikkitaustani ansiosta. Räpissä minua viehättää kovat biitit ja nokkelat riimit, ehkä syvemmin ajateltuna runous.”

P: “Nyt lukiossa olen alkanut uskaltaa olla enemmän oma itseni ja kuunnella musiikkia mistä oikeasti tykkään ja kertoa siitä muille! Nykyään kuuntelen joka ilta ennen nukahtamista musiikkia kuulokkeillani ja annan biisien mennä. Minulla on oikeastaan aika erikoinen tapa kuunnella musiikkia. En koskaan kuuntele sanoja vaan annan niiden mennä ja "menen biisiin niin sisään ja mukaan", että en kuuntele  sanoja ja havahdun vasta, kun biisi loppuu.”

M: “En nauti mistään enempää kuin kuunnella erittäin matala äänisen auton "murinaa" tai turbon sihahdusta tai ison 4t pyörän kiihdytyksestä lähtevän matala äänisen paineaallon kuuntelua. Laulan aina kun on mahdollista. Eniten pidän laulaa ajaessani, vaikka en tykkää kuunnella ajaessani musiikkia, jotta kuulisin oman pyöräni äänen ja mahdollisesti jonkun toisen pyörän tai auton äänen.”

S:”Kokemuksistani ensimmäisenä tulee mieleen se, miten Sia – Breathe me on vaikuttanut elämääni. Olen aina ihaillut Siaa ja hän onkin lempi laulajani. Breathe me on kuitenkin Sian kappaleista minulle se merkittävin ja se symbolisoi minulle vaikeita aikoja, sillä olin 2 vuotta elämästäni syvästi masentunut ja kuuntelin tuota kappaletta päivittäin ja se antoi minulle suunnattomasti voimaa jatkaa.”

H: “Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni, sillä musiikki rentouttaa ja auttaa vaikeimmissakin tilanteissa ja auttaa parantamaan oloa. Kuuntelen musiikkia aamulla, tehtäviä tehdessä, koska se auttaa minua keskittymään, sekä kotiin mennessä että kotonakin.”

I: “Musiikki on aina ollut elämässäni läsnä, ei ole väliä minne menen tai missä olen, mutta aina korviini kantautuu musiikki. Itse pidän musiikkia tapana ilmaista tunteita ja itseään. Musiikin kanssa ei voi valehdella on oltava oma itsensä, sillä ihmiset eivät kuuntele musiikkia mistä eivät pidä. Varhaisimmat kosketukseni musiikkiin lähtevät ihan vauvasta, äitini tapa saada minut uneen oli laulaa, vaikka hänen äänensä ei ole kovin hyvä, niin silti kaikissa hänen lauluissaan oli rauhoittavaa voimaa ja niin minä näen musiikin, rauhoittavana voimana.”

K :”Musiikki on mulle oikeestaan tärkeetä vaan sillon kun mä haluan olla omassa rauhassa ja pohdiskella yksin mun omia asioita. Silloin se auttaa mua lähtee tästä maailmasta ja mä saan keskittyä täysillä pohdiskeluun.“

W: “Kuuntelen paljon suomalaista musiikkia, varsinkin suomiräppiä, ja syy siihen miksi sitä niin paljon kuuntelen, on koska tunnen voivani olla "läsnä" tai jollakin tavalla heitä lähellä.”

R: “Stressaavissa tilanteissä musiikki pystyy henkisesti auttamaan ihmistä esimerkiksi itselläni on hirveä lento pelko varsinkin kun on turbulenssia ja nousuissa. Usein sillon kuuntelen musiikkia, joka jotenkin psyykkisesti auttaa minua rauhoittumaan.  Minun mielesti musiikki on kuin terapiaa ja vahvistaa ihmisen itseluottamusta.”

A: “Lopetin koulun yhteydessä soittamisen ylä-asteen puolivälissä. Sitä ennen ehdin kuitenkin olla monta vuotta Helsingin lapsijousi orkesterissa, joka koostui oman kouluni jousimuusikoista. Olen esiintynyt orkesterin kanssa mm. Finlandia talossa, musiikkitalossa ja kulttuuritalossa. Kävimme myös kiertueella Italiassa kun olin 13-vuotias. Ne olivat upeita hetkiä minulle, päästä esiintymään täpötäydelle musiikkitalon yleisölle ja kansainvälisille artisteille. Välillä minulla on ikävä niitä aikoja, mutta orkesteri vei paljon aikaa ja vaati sitoutumista. Musiikki on siis ollut todella lähellä aivan pienestä pitäen.”

S: “Minä rakastan laulamista, mutta enemmän minä rakastan omien biisien tekemisestä. En ole hyvä sanoituksessa, mutta melodia onnistuu minulta helposti. Laulaminen on minun vahvuuteni musiikissa, mutta minä osaan myös soittaa. Minä soitan kitaraa, pianoa, huilua ja rumpuja. Minä opin soittamaan pienenä. Paras kaverini kävi pianotunneilla ja opetti minulle kaiken minkä oppi tunneillaan. Se oli hauskaa. Viiden vuoden jälkeen siitä minä ostin itselleni kitaran veljeltäni, koska halusin oppia soittamaan sitä. Harjoittelin joka päivä, ja nyt olen erittäin hyvä siinä.”

K: “En muista olinko 2-luokalla, kun alotin soittamaan sähköbassoa. Kiintymys alkoi, kun äitini vei minut ja veljeni johonkin missä saimme tutustua kaikenlaisiin bändisoittimiin. Luonnollisesti veljeni ehti ensin viedä rummut, joten tartuin sähköbassoon. Siitä hetkestä alkoi kiintymykseni bändisoittimia kohtaan.”

D: “Musiikki on minulle sama kuin avaruus: voin löytää jotain uutta joka päivä” 

CC @ Pixabay

New in Town- musikaaliproduktio

”Tyttö tai poika, jonka perheessä on jotain kurjaa ym. Itkee ja joku hahmo tulee huoneeseen (esim. Peter Pan) ja vie ihmeelliseen seikkailuun, jossa kohtaa eri elokuvahahmoja, rakastuu, tapahtuu kauheita, ”herää”, lähtee esim. juna-asemalle säntäilemään, salaperäinen hahmo tarjoaa apua, vie junaraiteiden seinän läpi ”jonnekin”, pääsee ongelman lähteille uudestaan, ratkaisee ongelman, pelastuu ja pääsee kotiin”.

Tässä musikaalin ”New in Town” käsikirjoituksen ensimmäinen aihio, joka syntyi tavatessamme maaliskuisena perjantai-iltapäivänä musikaalikurssilaisten kanssa ensimmäistä kertaa. Noin 30 opiskelijaa oli paikalla ja pienissä 3-5 hengen ryhmissä he kehittelivät ideoita musikaalin käsikirjoituksen pohjaksi sekä ehdottelivat erilaisia roolihahmoja sekä musiikkia kevään ELOKUVA-teemaiseen musikaaliin.

 5. jakson alussa alkoi varsinainen työskentely. Tarinaa kirjoitettiin eteenpäin opiskelijoiden improvisaatioiden pohjalta pienen opiskelijoista sekä ilmaisutaidon ja musiikinopettajasta koostuvassa käsikirjoitusryhmässä. Pääosaesittäjät ja muut henkilöhahmot valittiin. Ryhmässä on 38 opiskelijaa, joista noin 10 on mukana musikaaliorkesterissa ja loput näyttelemässä, laulamassa ja tanssimassa.

Huhtikuu työskenneltiin kahdessa osassa: musiikin tunneilla harjoitettiin opiskelijoiden ehdottamaa musiikkia ja juhlasalissa ideoitiin kohtauksia erilaisten draamallisten harjoitusten kautta. Lisäksi 3 opiskelijaa suunnittelivat koreografioita niin koko ryhmälle kuin pienelle sooloryhmälle. Kuviksen tunneilla opiskelijat tekivät myös tarpeellista rekvisiittaa. 

Millaisellekohan roolihahmolle alla olevan kuvan asuste kuuluu?

Toukokuun alkupuolella vietimme yhden lauantain koululla ”musikaalileirillä”. Musikaaliorkesterikin siirtyi vihdoin juhlasaliin ja sinne rakennettiin myös esityksessä tarvitsemamme jatkolava. 2-4 opiskelijaa suunnittelee ääni- ja valotehosteet sekä vastaa lavatekniikasta.

 

Tänään olemme siinä pisteessä, että ensi-iltaan on enää noin viikko ja kiire, taiteelliset näkemyserot sekä jatkuva odottelu kiristävät välillä hermoa. Onneksi silloin, kun päästään laulamaan ja tanssimaan, ja alkaa tekemisen meininki, kääntyy vakavinkin suupieli hymyyn. Sillä niin kuin eräs porukasta sanoi: ”Olen tullut tänne laulamaan ja tekemään!”

Mitä erikoista sitten on Etu-Töölön lukion musikaaliprojektissa? Tehdäänhän musikaaleja yhdessä jos toisessakin lukiossa. Ja mikä tästä musikaalin teosta tekee ilmiöpohjaista?

• Meillä ei ole valmista käsikirjoitusta. (Sitä on kyllä välillä kaivattu…) Viime vuonna Robin Hood- musikaalissa oli valmis, vanhastaan tuttu tarina varkaasta, joka ryöstää rikkailta ja antaa varat köyhille. Toisaalta, opiskelijoiden kanssa ideointi on erittäin innostavaa, ja se, että opiskelijat pääsevät itse kirjoittamaan repliikkejä ja kehittämään roolihahmoaan, tekee niistä uskottavia ja sitouttaa ryhmää projektiin.

• Kirjoitamme käsikirjoituksen juuri tälle keväälle valitun ilmiön pohjalta. Tammikuussa valittiin opettajakunnan ja opiskelijryhmien ehdotusten pohjalta projektijakson ilmiöiksi ELOKUVA, SUKUPUOLISUUS sekä ENERGIA. Sanomattakin on selvää, että tuo elokuva istui musikaalimaailmaan kuin porkkana lumiukon päähän. Tosin, sukupuolisuus ja (lava)energiakin kulkevat kuin huomaamatta mukana.

• Ilmiötä tutkittiin tutustumalla elokuvien hahmoihin ja pohtimalla, edustavatko ne hyvää vai pahaa, ja millaisia vastavoimia hahmot tuovat musikaalin teemaan.

• Elokuvahahmot valittiin lukuisista ehdotuksista musikaaliin niin, että ne palvelevat tarinan ns. symbolist tasoa, esimerkiksi äiti-tytär- suhde, ihastuminen, selviytyminen uudessa tilanteessa – seikkailu, omien epävarmuuksien kohtaaminen - itseluottamuksen löytyminen jne.

• Opiskelijat osallistuivat kaikkeen ideointiin: juonen kehittelyyn, roolihahmojen luomiseen, puvustuksen ideointiin ja hankintaan, koreografian tekemiseen ja harjoituttamiseen, äänentoistotekniikan kasaamiseen, valosuunnitteluun, lavasteiden tekoon, kappalevalintoihin ja äänimaiseman rakentamiseen.

Vajaa viikon päästä koittaa ensi-ilta. Monessa mielessä liian pian, onhan 1 jakso lyhyt aika tällaiseen produktioon (monissa lukioissa musikaaliprojektiin käytetään 6-12kk emmekä mekään ole löytäneet mitään pikaopasta prosessin nopeuttamiseen). Innostunut ryhmä ja sitoutuneet pääosaesittäjät ovat onnistumisen edellytys!

Saammeko kokonaisuuden toimimaan vai kaatuuko korttitalo? Tule katsomaan ti 27.5 klo 18!


Kaikki kuvat ovat musikaaliharjoituksista.

Kuvat ja teksti: Sanna Pasanen