Ensi-illan jälkeiset tunnelmat - sekä mietteitä kurssista

Tylyn tämän vuoden musikaali on nimeltään Maailma, jossa elät. Se on luonteeltaan hieman vakavampi kuin edellisvuosien musikaalit, mutta sitäkin vaikuttavampi! Teemana ovat yhteiskunnan epäkohdat ja se, kuinka jokainen voi parantaa tätä maailmaa. 

Tarina alkaa tavalliselta bilsantunnilta. Jari-ope jakaa oppilaat ryhmiin ja antaa kullekin ryhmälle oman aiheen. Näitä ovat ekoteema, ihmisoikeudet, köyhyys sekä sota ja rauhanaate. Ryhmät alkavat tutkia aiheitaan kiivasta keskustelua käyden. Aluksi oppilaiden välillä on erimielisyyksiä, mutta lopulta jokainen puhaltaa yhteen hiileen ja miettii, miten voisi itse parantaa yhteiskuntaa. Jos haluat lisätietoja, tule katsomaan Maailma, jossa elät! 

Musikaalin tekeminen on raskasta, mutta todella hauskaa! Meillä on hyvä yhteishenki ja kaikki tukevat toisiaan. Äikkä12 – draamaryhmän kanssa aloitamme harjoitukset aina hauskoilla lämmittelyleikeillä. Ne auttavat heittäytymään omaan roolihahmoon ja teatterin maailmaan. Draama- ja musaryhmä harjoittelevat erikseen, mutta kokoonnumme välillä yhdessä ja vedämme ohjelman läpi molempien ryhmien osalta. Toisinaan harjoitukset kestävät pitkään, kerran olimme koululla kuuteen asti. Silti jokainen jaksoi vetää täysillä loppuun asti. - Maisa B.

Pe 29.5.2015 klo 12.00 viimeinen esitys. Katso traileri alta!

                                        Musikaalitraileri by Miia S. ja Kristofer I.

Maailma jossa elät musikaalin ensi-ilta on nyt ohi, ja olo on huojentunut sekä helpottunut. Me tehtiin se!

En vieläkään oikein voi uskoa, että monien viikkojen uurastuksen jälkeen ensi-ilta vihdoin koitti. Tähän meidän ’’matkaan’’ on kuulunut paljon turhautuneisuutta, naurua sekä kiirettä. Ja nyt kun oikein alkaa muistelemaan mistä tämä kaikki alkoi, niin ei voi olla kuin tyytyväinen siihen mikä on lopputulos. Pakko kyllä myöntää, että alussa olimme aika skeptisiä koko projektin suhteen, ja monesti teki mieli heittää hanskat tiskiin. Loppujen lopuksi saimmekin esityksen kasaan, ja lopputulokseen olen todella tyytyväinen.

   

Jos minulta nyt kysyttäisiin, mikä on ollut tässä musikaalikurssissa parasta, niin vastaus olisi, että ehdottomasti koko meidän upea porukka: ilmaisutaidon – ja musanryhmä, opettajat Suvi, Sanna sekä Jari ja kaikki muut jotka projektiimme osallistuivat. Jokainen antoi kaikkensa harjoituksissa ja esityksessä.  

Minusta oli myös kivaa, että jokainen uskalsi jakaa omia ideoitaan esitystä varten, sillä esityksestä tuli meidän näköisemme. Tämän ryhmän kanssa on ollut mielettömän upea tehdä töitä. Kiitos!

Tästä on mukava jatkaa seuraavaan ja viimeiseen esitykseen perjantaina.  – Miia S.

"Maailma muuttuu, kun sitä muutetaan..."

Kaikki lähti siitä, kun mä ja Maiju lyötiin viisaat päämme yhteen ja päätettiin et alettais tehdä yhdessä musiikkia. Kelattiin et jos saatais musaluokka vaikka aina silloin tällöin käyttöömme, niin voitais koittaa tehdä jotain. No, siinä sitten yhtenä kertana Sanna (musaope) ehdotti, et mitäs jos tekisitte ekoräpin koulun musikaaliin... 

Kuva musikaalista by Jarjatu Jarju

Mietittiin aluks et voi veljet, aijotaanko me tosiaan mennä sinne nolaamaan ittemme. Hetken mielijohteesta kuitenkin suostuttiin, ja tässä sitä nyt ollaan. Ekoräppi valmiina ja ensimmäinen näytös vain parin päivän päästä... Prosessi on ollut melko pitkä, mutta tosi kiva. Kaikki tämä on ollut ihan uutta ainakin mulle mut joka solulla oon nauttinut.

Ja tosiaan kaikista suurimpana haasteena tässä oli täysin uuden biisin luominen, niin että sanoma linkittyisi sille tarkoitettuun kohtaukseen. Ensiksi päätettiin vinkata kaverille, että pystyisikö hän luomaan meille jonkun kivan taustan, johon hän vastasi myöntävästi. Tämän kuultuamme päätimme siis aloittaa sanoitusten tekemisen, toivoen että saisimme vielä jonain päivänä huikean taustan käsiimme, johon lähteä rakentamaan biisiä.

Alku oli hankalaa... Mietimme pitkän tovin ja itseasiassa vielä useampaankin otteeseen, että mitä me haluttais biisissä edes kertoa ja millaisia riimejä biisissä vois mahdollisesti olla. Keräsimme paperille ympäristöaiheisia sanoja, mutta tekstiä ei silti meinannut syntyä... Ei sitten millään. Pian kuitenkin tapahtui  iloinen käännekohta, kun enkeli nimeltä Alvar ilmoitti taustan olevan valmis. Kuuntelimme sen, ja tajusimme että jo pelkkä tausta on jotain niin mahtavaa, että tästä ei vois tulla mitään muuta kuin hyvä! 

Päivät kuluivat ja tekstiä alkoikin syntyä aivan uudella innolla. Maiju hoiti omat säkeistönsä ja minä omani. Biisi oli pian kertosäettä vaille valmis, joten olimme hyvin tyytyväisiä...

Riveihimme oli biisin tekovaiheessa astunut myös Iines, koulumme abi (respect) jolle lupasimme jättää jonkun laulettavan kertosäkeen. Valitettavasti Maijun ja mun älli ei kuitenkaan koskaan sellasen keksimiseen riittänyt ja niimpä jouduttiin jatkamaan saman kaavan mukaan. Yritettiin tuskaisesti saada kertsiä aikaan, mutta tuloksetta. Eräänä myöhäisenä keskiviikko iltana kotiin palatessani näin kuitenkin yhden vaalimainoksen, jonka iskulauseesta syntyi inspis josta muotoilin tämän: "maailma muuttuu kun sitä muutetaan...". Tätä hyräillessäni tajusin samantien että tää menis kertsiin niin nätisti. Ja pian syntyi kertsin loppuosakin: "...joten älä muuta sitä niinkun huvittaa. Nykyään rikkaat kylpee rahoissaan, mut entä eläimet? Meidän saasteissa". 

Pistin Maijulle samantien viestiä, johon Maiju totes et tää on loistava! Seuraavana aamuna musikaalitunnilla esitin biisin Inelle ja Maitsulle josta tytöt olivat mielissään. Sen päivän jälkeen biisi on ollut kolmatta säkeistöä vaille valmis, mut reilu viikko sitten sekin valmistui. 

Nyt mulla on ilo kertoa, että biisi on valmis! Kokemuksena tää musikaali on ollut tosi magee ja todellakin suosittelen kaikille! Mikään ei oo hienompaa kun luoda jotai omaa ja saada siitä vieläpä hyvää palautetta. On hienoo päättää eka lukiovuosi näin kivalla tavalla!

(Linkin kautta voit nähdä pienen näytteen musikaalin harjoituksista.)

Kuva musikaaliharjoituksista

Kirjoittaja: Wilhelmiina Manunen aka Wiltsu/Wiltsumanu

Musikaalia tekemässä

Aloitin äskettäin erään työpäiväni soittamalla puhelun vankilaan - ja mietin, mihin tämä työ minut oikein vielä vie!

On taas se aika vuodesta, että keväisen musikaalin valmistelu on kuumimmillaan ja ainakin parilla opettajalla, nimittän musiikin ja ilmaisutaidon opella, hiukset harmaantuvat ja vähenevät.

Lukiossamme on nyt kolmas vuosi, jolloin lukuvuoden viimeinen jakso on ilmiöpohjainen projektijakso. Tämän vuoden musikaalimme ilmiönä on vaikuttaminen. Tutkimme sekä tarinan, näyttämöllisen ilmaisun että musiikin kautta yhteiskunnallisia epäkohtia ja erilaisia vaikuttamisen keinoja.

Ilmiöpohjaisen musikaaliprojektimme lähtökohtana on, että juoni, dialogi ja musiikillinen ohjelmisto kehitetään yhdessä opiskelijaryhmän kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokainen luo oman roolihahmonsa itse - ideoi, kehittelee dialogia yhdessä ryhmän kanssa ja rakentaa roolin. Jonkinlaista runkoa olemme kollegani kanssa usein ennakkoon rakentaneet, mutta usein meidät on myös tyrmätty: sanat eivät sovi opiskelijoiden suuhun tai ratkaisut eivät ole luontevia. Tai aihe on muuten vaan tylsä,  opiskelijoiden mielestä.

Joskus opiskelijoiden käsikirjoitustiimi puolestaan on ennalta miettinyt rajujakin käänteitä, mutta näille ehdotuksille ei sitten olekaan löytynyt halukkaita esittäjiä. Työskentelyn täytyy olla sellaista, että sellainenkin opiskelija, jolla ei ole näyttelemisestä kokemusta, voi seistä oman roolinsa takana ja olla uskottava.

Aina ei ole ollut ihan helppoa. Milloin tunteet käyvät kuumina, ovet paukkuvat, on käyty kiivastakin keskustelua ratkaisuista ja niiden perusteluista. On ollut musikaaliromansseja, särkyneitä sydämiä, sairastumisia, poissaolollaan loistavia tähtiä, pääosan esittäjä on tullut ensi-iltaan suoraan hautajaisista, ei ole rahaa, aikaa on liian vähän ja niin edelleen.

Joka vuosi käymme läpi saman keskustelun kollegani kanssa: "Miksi me emme ottaneet jotakin valmista musikaalia? Ensi vuonna ainakin otetaan joku valmis tarina, jota sitten muokataan, päästään helpommalla."  Yleensä viimeistään ensi-ilta viikolla toteamme molemmat, että ei enää ikinä, hullun hommaa! Nyt, kolmantena vuonna, tämä jo aika lailla naurattaa. Aina me sanotaan näin ja silti taas tässä ollaan! 

Yleensä jo menossa olevan projektin aikana alamme visioida seuraavaa ja viimeistään syksyllä alkaa seuraavan suunnittelu. Eli jotakin hyvin antoisaa tässä projektissa täytyy olla tai sitten olemme muuten vain masokisteja.

Koska emme tunnustaudu masokisteiksi, niin mikä siis saa jatkamaan? Ainakin yhteistyön tekeminen opettajakollegan kanssa,  tämän yhteistyön toimivuus, molemmin puolinen kunnioitus ja kollegan tuki välillä kaoottisessakin luovassa prosessissa on hyvin merkityksellistä. Olemme persoonina ehkä riittävän erilaisia - toinen analyyttinen tarkkailija, toinen impulsiivisempi toimija - että tasapainotamme toisiamme.

Koukuttavaa on myös projektin haasteellisuus sekä aiemmin onnistuneet projektit, mutta ennen kaikkea opiskelijat, jotka laittavat itsensä peliin ja joista osa on jo kolmatta kertaa mukana tässä hullutuksessa. Turnausväsymystä on välillä kaikilla, välillä usko lopputulokseen kadoksissa, kunnes tulee se hetki, jolloin kokonaisuus alkaa hahmottua ja palaset loksahtelevat paikoilleen.

Viime viikolla yksi muutaman opiskelijan tekemän biisin ensidemonstraatio oli minulle sellainen kirkastava hetki. Pystyin vain istumaan ja katsomaan: Wau! Nämä ovat mahtavia! Tästä tulee hieno! 

Niin, se vankilapuhelu. Liikoja musikaalin juonta paljastamatta voinen kertoa, että käsikirjoittajaryhmältä tuli ehdotus vankilavierailuun. Vierailuidea liittyi musikaalin yhden teeman taustatutkimukseksi ja mahdollisen haastattelun pohjaksi. Vaikka vierailu ei järjestynytkään, kannatti kuitenkin yrittää, tosin ei tältä porukalta hurjat ideat siihen loppuneet...

Musikaalin ensi-ilta on ti 26.5 klo 18.00 Etu-Töölön lukion juhlasalissa.

New in Town- musikaaliproduktio

”Tyttö tai poika, jonka perheessä on jotain kurjaa ym. Itkee ja joku hahmo tulee huoneeseen (esim. Peter Pan) ja vie ihmeelliseen seikkailuun, jossa kohtaa eri elokuvahahmoja, rakastuu, tapahtuu kauheita, ”herää”, lähtee esim. juna-asemalle säntäilemään, salaperäinen hahmo tarjoaa apua, vie junaraiteiden seinän läpi ”jonnekin”, pääsee ongelman lähteille uudestaan, ratkaisee ongelman, pelastuu ja pääsee kotiin”.

Tässä musikaalin ”New in Town” käsikirjoituksen ensimmäinen aihio, joka syntyi tavatessamme maaliskuisena perjantai-iltapäivänä musikaalikurssilaisten kanssa ensimmäistä kertaa. Noin 30 opiskelijaa oli paikalla ja pienissä 3-5 hengen ryhmissä he kehittelivät ideoita musikaalin käsikirjoituksen pohjaksi sekä ehdottelivat erilaisia roolihahmoja sekä musiikkia kevään ELOKUVA-teemaiseen musikaaliin.

 5. jakson alussa alkoi varsinainen työskentely. Tarinaa kirjoitettiin eteenpäin opiskelijoiden improvisaatioiden pohjalta pienen opiskelijoista sekä ilmaisutaidon ja musiikinopettajasta koostuvassa käsikirjoitusryhmässä. Pääosaesittäjät ja muut henkilöhahmot valittiin. Ryhmässä on 38 opiskelijaa, joista noin 10 on mukana musikaaliorkesterissa ja loput näyttelemässä, laulamassa ja tanssimassa.

Huhtikuu työskenneltiin kahdessa osassa: musiikin tunneilla harjoitettiin opiskelijoiden ehdottamaa musiikkia ja juhlasalissa ideoitiin kohtauksia erilaisten draamallisten harjoitusten kautta. Lisäksi 3 opiskelijaa suunnittelivat koreografioita niin koko ryhmälle kuin pienelle sooloryhmälle. Kuviksen tunneilla opiskelijat tekivät myös tarpeellista rekvisiittaa. 

Millaisellekohan roolihahmolle alla olevan kuvan asuste kuuluu?

Toukokuun alkupuolella vietimme yhden lauantain koululla ”musikaalileirillä”. Musikaaliorkesterikin siirtyi vihdoin juhlasaliin ja sinne rakennettiin myös esityksessä tarvitsemamme jatkolava. 2-4 opiskelijaa suunnittelee ääni- ja valotehosteet sekä vastaa lavatekniikasta.

 

Tänään olemme siinä pisteessä, että ensi-iltaan on enää noin viikko ja kiire, taiteelliset näkemyserot sekä jatkuva odottelu kiristävät välillä hermoa. Onneksi silloin, kun päästään laulamaan ja tanssimaan, ja alkaa tekemisen meininki, kääntyy vakavinkin suupieli hymyyn. Sillä niin kuin eräs porukasta sanoi: ”Olen tullut tänne laulamaan ja tekemään!”

Mitä erikoista sitten on Etu-Töölön lukion musikaaliprojektissa? Tehdäänhän musikaaleja yhdessä jos toisessakin lukiossa. Ja mikä tästä musikaalin teosta tekee ilmiöpohjaista?

• Meillä ei ole valmista käsikirjoitusta. (Sitä on kyllä välillä kaivattu…) Viime vuonna Robin Hood- musikaalissa oli valmis, vanhastaan tuttu tarina varkaasta, joka ryöstää rikkailta ja antaa varat köyhille. Toisaalta, opiskelijoiden kanssa ideointi on erittäin innostavaa, ja se, että opiskelijat pääsevät itse kirjoittamaan repliikkejä ja kehittämään roolihahmoaan, tekee niistä uskottavia ja sitouttaa ryhmää projektiin.

• Kirjoitamme käsikirjoituksen juuri tälle keväälle valitun ilmiön pohjalta. Tammikuussa valittiin opettajakunnan ja opiskelijryhmien ehdotusten pohjalta projektijakson ilmiöiksi ELOKUVA, SUKUPUOLISUUS sekä ENERGIA. Sanomattakin on selvää, että tuo elokuva istui musikaalimaailmaan kuin porkkana lumiukon päähän. Tosin, sukupuolisuus ja (lava)energiakin kulkevat kuin huomaamatta mukana.

• Ilmiötä tutkittiin tutustumalla elokuvien hahmoihin ja pohtimalla, edustavatko ne hyvää vai pahaa, ja millaisia vastavoimia hahmot tuovat musikaalin teemaan.

• Elokuvahahmot valittiin lukuisista ehdotuksista musikaaliin niin, että ne palvelevat tarinan ns. symbolist tasoa, esimerkiksi äiti-tytär- suhde, ihastuminen, selviytyminen uudessa tilanteessa – seikkailu, omien epävarmuuksien kohtaaminen - itseluottamuksen löytyminen jne.

• Opiskelijat osallistuivat kaikkeen ideointiin: juonen kehittelyyn, roolihahmojen luomiseen, puvustuksen ideointiin ja hankintaan, koreografian tekemiseen ja harjoituttamiseen, äänentoistotekniikan kasaamiseen, valosuunnitteluun, lavasteiden tekoon, kappalevalintoihin ja äänimaiseman rakentamiseen.

Vajaa viikon päästä koittaa ensi-ilta. Monessa mielessä liian pian, onhan 1 jakso lyhyt aika tällaiseen produktioon (monissa lukioissa musikaaliprojektiin käytetään 6-12kk emmekä mekään ole löytäneet mitään pikaopasta prosessin nopeuttamiseen). Innostunut ryhmä ja sitoutuneet pääosaesittäjät ovat onnistumisen edellytys!

Saammeko kokonaisuuden toimimaan vai kaatuuko korttitalo? Tule katsomaan ti 27.5 klo 18!


Kaikki kuvat ovat musikaaliharjoituksista.

Kuvat ja teksti: Sanna Pasanen