Ilmiöjakso ruotsin kursseilla

B-ruotsin viidennen kurssin aiheena on opiskelu ja työelämä Pohjolassa. Teemaan
sopivasti kutsuimme Pohjola-Nordenin nuorisojärjestön edustajia vierailemaan
kursseillamme. Opiskelijat kuulivat Olli Saloselta ja Toni Von Schulmanilta Pohjola-Nordenin
toiminnasta ja Nordjobbista. Kielinä esittelyssä olivat ruotsi, norja ja suomi.

Mange takk!

Onnea satavuotias Tyly!

Vuosi 2019 on yhtä juhlaa! Tyly täyttää 100 vuotta!

Tammikuussa polkaistiin käyntiin TYLY100 -vuosi. Opiskelijat pääsivät osallistumaan rymänohjaustuokioissa Tyly -aiheiseen tietovisaan, jossa muisteltiin Tylyn värikästä historiaa. Koulun käytävät alkoivat täyttymään toinen toistaan upeammista opiskelijoiden tekemistä TYLY100 aiheisista teoksista. Opiskelijat saivat myös käyttöönsä juhlavuoden  kangaskassit, joissa koulutarvikkeet kulkevat kätevästi mukana.

Maaliskuussa Tylyssä vietettiin TYLY100-viikkoa. Jokaiselle päivälle oli pientä tai vähän isompaakin ohjelmaa tarjolla. Viikko täyttyi kilpailuista, valokuvanäyttelystä, pukeutumispäivästä, herkuista jne. Koko viikko oli yhtä juhlaa!

Tylyn satavuotisjuhlaa vietettiin lauantaina 6.4.2019, jolloin aurinko juhli kanssamme koko päivän. Juhlallisuudet oli jaettu kahteen eri juhlatilaisuuteen. Päiväjuhla järjestettiin upeassa rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa jugendtyylisessä Paasitornissa. Päiväjuhla oli suunnattu koulun nykyisille opiskelijoille, joita opiskelee Tylyssä tällä hetkellä noin 700. Päiväjuhlassa juhlivat myös koulun henkilökunta ja kutsuvieraat. Koulun historia esitettiin musiikin ja näytelmän keinoin. Musiikkinäytelmässä oli hyödynnetty vanhojen opiskelijoiden muistelmia sekä valokuvia. Paasitornista poistuttiin hymyissä suin.

Iltajuhlaa vietimme Etu-Töölön lukion juhlasalissa. Iltajuhlaan kokoontui muistelemaan ja juhlimaan koulun entisiä opiskelijoita ja opettajia eri vuosikymmenten varrelta sekä lukion nykyistä henkilökuntaa. Iltaohjelma koostui rehtoreiden, entisten opiskeleijoiden ja opettajien puheista sekä katkelmista päiväjuhlan ohjelmasta. Illan seremoniamestareina toimivat Tylyn alumnitoiminnan aktiivit Mikael Sokero ja Joonas Rossi. Tunnelma koostui elävästä musiikista, iloisesta puheensorinasta sekä yhdessäolosta.

Kolmikertainen eläköön-huuto Tylylle: eläköön Tyly, eläköön Tyly, eläköön Tyly!

Ilmiömäistä pienen ihmisen ihmettelyä

Toukokuun 23. päivä Tyly-taloomme asteli joukko pieniä esikoululaisia kahden

ohjaajansa saattelemina. Nämä pienet lapset  oli kutsuttu meidän tiedetutor-opiskelijoiden ohjaamaan “Pieni ihminen - tiede ja tulevaisuus” -tapahtumaan.

Talossamme ilo irtosi. Esittelemämme kokeelliset työt osoittautuivat jännittäviksi ja sykähdyttävän elämykselliseksi.

Hiljainen ystävämmekin toivotti pienet ihmiset tervetulleiksi tapahtumaan, kunhan ensin olimme saaneet heidät puetuksi laboratoriotyöskentelyyn sopiviin suojavarusteisiin - työtakkeihin, suojalaseihin ja -käsineisiin - jotka kuusivuotiaille, totta kai, olivat liian isot!

Sitten aloitimme. Riippuen kokeellisesta työstä lapset saivat itsekin osallistua tekemiseen. Osan kokeista me tiedetutorit demonstroimme heille. Esimerkiksi työssä, jossa tutkimme itse valmistamani luonnon indikaattorin värin muutoksia eri happamuusastetta olevissa liuoksissa, pienet vieraamme saivat annostella näytteisiin indikaattorin.  Myös vetyperoksidin hajottamisessa happikaasuksi ja vesihöyryksi, pienet kädet annostelivat ketterästi katalyytit pulloihin. Innostuneet “Ooh”-huudahdukset nostattivatkin sumupatsaat kattoon asti!

Pienten ihmisten aito uteliaisuus säilyi. He saivat nähdä upeita värejä niin liekkivärikokeissa kuin erilaisissa sakkareaktioissakin. Jännitys tiivistyi, kun demonstroimme heille vetyraketin periaatteen ja osoitimme, miten vetykaasu ja ilman happi yhdessä muodostavat räjähdyskaasuseoksen.

CSI-verijälkitutkimus luminol-hohtoineen oli lapsista myös vaikuttava, samoin kuin dekantterilasista hitaasti höyryten nouseva hiilipatsas, joksi väkevä rikkihappo muutti tomusokerin. Viimeinenkin demonstratio, nallekarkkien ilottelu kaliumkloraattisulatteessa, sai pienet ihmiset jännittyneinä ihmettelemään, mitä oikein tapahtuu. Selvisivätkö sokeriset nallet aamupäiväuinniltaan? Vastaukseksi voinemme sanoa: “Kyllä, tavalla tai toisella.”

Kokeellisen osuuden jälkeen pienet kemistit pääsivät vastaamaan tietovisakysymyksiin ja saivat piirtää atomin. Nyt mielikuvitus sai lentää. Siivet se saikin!

Palkitsimme kisan voittajat ja jaoimme heille osallistumistodistukset sekä pienet lahjat muistoksi käynnistään meidän luonamme.  Tilaisuuden päätteeksi lähdimme yhdessä ulos. Asetuimme puoliympyrään, jonka keskellä oli vedellä täytetty astia indikaattoreineen. Heitimme astiaan palan natriumia, jonka seurauksena veden väri muuttui punaiseksi ja metallin tanssia veden pinnalla seurasi räjähdys!

Näin saattelimme pikkuiset kemistit kotimatkalle toivotellen heille hyvää kesää kiitoksin:  “Kiitos! Sinä urhea, pieni ihminen, tulevaisuuden tieteentekijä, astuit rohkeasti Kemian kiehtovaan maailmaan!”

 

Tylyläiset vaaliuurnilla

Tammikuussa 2018 Suomessa käydään presidentinvaalit. Etu-Töölön lukion varjovaaleissa selvitettiin tänään kenestä tulisi seuraava presidentti, jos Tylyn opiskelijat saisivat päättää.  
 
Haastattelimme äänestämässä käyneitä opiskelijoita. Äänet jakautuivat eri ehdokkaille. Koulumme abit Juho Ängeslevä ja Jenni Turunen kertoivat äänestäneensä istuvaa presidenttiä Sauli Niinistöä. Abiturientti Vilma äänesti Pekka Haavistoa. Myös Paavo Väyrynen sai kannatusta lukion, abiturientti Lasse Juopperi äänesti häntä.

Kaikki haastattelemamme opiskelijat sanoivat äänestävänsä myös oikeissa vaaleissa. Suurimman osan mielestä presidentin virka on tärkeä. “Onhan ne nyt tosi tärkeet oikeestikin, kylhän se nyt vaikuttaa että kuka tätä maata johtaa ja antaa kuvan Suomen johdosta.” kertoi Jenni Turunen. Asia myös jakoi mielipiteitä. “Ei ole kovin tärkeä, kiiltokuva.” totesi Vilma.

Yleisesti tunnelma varjovaaleissa oli positiivinen. Lopuksi oppilaat saivat vielä palkinnon äänestämisestä, sillä uurnan luona jaettiin karkkia. Tylyläiset jäävät jännityksellä odottamaan varjovaalien tuloksia, ja muistuttavat kaikkia äänioikeutettuja sunnuntaina järjestettävistä oikeista presidentinvaaleista.

Teksti ja kuvat: Essi Turunen, Siiri Litmanen ja Iida Jalola

CERN - keskellä Eurooppaa

 kirjoittajat: Emil Aalto ja Oskari Korpela sekä Hanna Ylä-Mella

Meidän koulusta vain muutamia opiskelijoita valittiin mukaan leirikouluun
Genevessä sijaitsevaan CERN:in hiukkasfysiikan tutkimuslaitokseen. Meistä
kolme on ollut mukana tiedetutortoiminnassa. Tämäkin vierailu antoi uusia
mielenkiintoisia kokemuksia ja näkemyksiä luonnontieteellisten aineiden
merkityksestä. Cern-projektissa pääsimme näkemään ja oppimaan paljon
meille uusia asioita, erityisesti hiukkasfysiikan saralta. Tutustuimme leirikoulun
aikana myös yhteistyölukioista mukana olleisiin fysiikan opiskelijoihin.

Kuva 1. Miia Anttila, Lasse Juopperi, Oskari Korpela, Emil Aalto
sekä Juuso Issakainen Etu-Töölön opiskelijat Cernissä marraskuussa 2017.
Kuva H.Ylä-Mella

Kuva 2. Elisenvaaran, Etu-Töölön, Loimaan ja Sibeliuslukion
reissussa mukana olleet opiskelijat. Kuva H.Ylä-Mella

Kurssiimme kuului itse matkan lisäksi ennakkovalmistautumisena mm.
perehtymistä, mitä Cernissä tehdään omien tutkielmien kautta. Aiheiksi
valikoitui mm. antimateria, CMS (compact myon solenoid)-ilmaisin,
Higgsin hiukkanen sekä onnettomuuksien fysiikkaa. Sen lisäksi meillä oli
mahdollisuus päästä elokuussa Cern-seminaariin Jyväskylään kuulemaan
neutriinotutkimuksista sekä näkemään Jyväskylän syklotronikiihdytin.

Lokakuun alussa vierailimme Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella oppien
maailmankaikkeudesta, Cernissä tehtävästä tutkimuksesta sekä vierailimme
ilmaisinlaboratoriossa ja Helsingin Yliopiston lineaarikiihdyttimellä.

Kuva 3. Professori Kari Rummukaisen maailmankaikkeusluennolla
Kumpulan kampuksella Helsingissä. Kuva H.Ylä-Mella

Kuva 4. Tarkemmin Cernin kokeista meille
kertoi Juska Pekkanen. Kuva H.Ylä-Mella

Itse matkalla, kuten voikin olettaa, päivämme kuluivat suurimmaksi osin
Cernin alueella kiinnostavia luentoja kuunnellen sekä käyden vierailuilla
luentoihin liittyvissä paikoissa kuten antimateriatehtaassa sekä CMS-
tutkimusasemalla. Vaikka päivät olivat pitkiä aamuhämärästä iltahämärään,
aiheet tempaisivat hyvin mukaansa, koska ohjelma oli erityisen hyvin
suunniteltu: vuoroin luentoja, vuoroin vierailuja ja välillä itse tehdenkin.
Sumukammion rakentaminen oli hyvin mielenkiintoista.

Kuva 5. Antimateria”tehdas” Kuva J.Issakainen

Kuva 6. S’cool Lab’ssa itse rakennettu sumukammio
ja hiukkasten havainnointia. Kuva: H.Ylä-Mella

Tämä reissu antoi valtavasti lisäinfoa tulevaisuuden mahdollisuuksista ja
kenties sen opimme, että elämä ohjaa. Kannattaa lähteä opiskelemaan itseä
kiinnostavaa alaa, pitää silmät ja korvat auki, opiskella poikkitieteellisesti eikä
tehdä lukkoon lyötyjä suunnitelmia liian pitkälle. Vaikka kyseessä oli hiukkas-
fysiikan tutkimuskeskus, insinööritieteiden merkitys ei tämän reissun jälkeen
jäänyt kenellekään epäselväksi. Cernin päätavoitteina ovatkin tieteellinen
huippututkimus ja maailman ymmärtäminen, teknisesti mahdottomalta tuntuvan
laitteen toteuttaminen sekä nuorten tutkijoiden kansainvälisesti yhteen saattaminen.
Tämä paikka toimii uusien asioiden innovointiin ja maailman parantamiseen!

Kuva 7. Globe - universe of particles -näyttelyhalli. Kuva E.Aalto 

Matkaamme kuului myös koko matkaporukan yhteinen käynti YK:n Geneven
päämajassa. Illat Cernistä lähtemisen jälkeen kuluivatkin kierrellen Geneven
upeaa kaupunkia sekä syöden hyviä ruokia. Keli suosi meitä: marraskuinen
Geneve oli kuin meillä kaunis syyskuu!

Kuva 8. Syksyinen YK. Kuva: O.Korpela

Vierailusta on julkaistu myös juttu Eira-Kamppi -paikallislehdessä s.27

Syksyinen vierailu Hietaniemen hautausmaalle

Historian 9- ja uskonnon 6- kursseja opiskeltiin viimeistä kertaa vanhan opetussuunnitelman mukaan tänä syksynä. Historian kurssi käsitteli Helsingin historiaa ja uskonnon kurssi Helsingin uskonnollisuutta. Tätä vuotta on vietetty Suomi 100- tunnelmissa, joten kurssien yhteistyö ja yhteinen vierailu Hietaniemeen tuntui luonnolliselta tavalta tutustua lähiympäristön historiaan.

Marraskuun alun tuulisena, mutta aurinkoisena päivänä tapasimme kappelityönjohtaja Kalervo Mattilan Uuden kappelin edessä ja pääsimme tutustumaan kappeliin sisälle. Kuulimme kappelin historiaa, hautausmaan historiaa ja vanhoista ja uusista hautaustavoista ja hautausmaahan liittyvistä perinteistä. Historiaosuuden jälkeen aloitimme kierroksemme presidenttien haudoilta, jatkoimme sankarihaudoille ja kuljimme läpi hautausmaan kohti Taitelijoiden kukkulaa. Matkalla poikkesimme muutamille erikoisille haudoille ja muistomerkeille ja kuulimme tarinoita henkilöistä, mutta myös Helsingistä.

Koko kierroksemme ajan meitä seurasi ja viihdytti hautausmaalla jo parikymmentä vuotta asustellut kettu. Kettu varasti aika ajoin huomiomme (ehkäpä ihan ansaitusti).

Opiskelijoille oli etukäteen annettu tehtäväksi valita joku esitellyistä tunnetuista henkilöistä ja joku kohde (muistomerkki, hautakoriste, kappeli). Kierroksen aikana oli mahdollisuus ottaa valokuvia. Varsinainen työ tehtiin seuraavana päivänä Classroomiin, yhteiseen diasarjaan nimeltä Kuolleiden Galleria.

Alla opiskelijan kirjoittama kuvaus vierailusta ja yhteinen   diasarjamme löytyy tästä linkistä Kuva ketusta on Valtteri Palonkorven ottama. 

 Vilma Viisanen ja Satu Vierimaa

Raportti Hietaniemen hautausmaasta

Emma-Sofia Hartman

 

Kirjoitan raportin Hietaniemen hautausmaasta, koska hautausmaat jotenkin aina kiehtovat minua oudolla tavalla, samalla tavalla kuin kirkot. Niissä molemmissa on aina jotain selittämättömän kaunista.

En ole monesti käynyt tällä hautausmaalla, ehkä pari kertaa. En ole kävellyt hautausmaata niin perusteellisesti koskaan läpi enkä edes tarkalleen muistanut miltä hautausmaa näytti.

Tällä kertaa meillä oli kuitenkin opas, joka selitti meille haudoista sekä hautausmaalle haudatuista henkilöistä. Sitä oli kiinnostava kuunnella, sillä sen avulla opin paljon uutta. Ja se oli myös hieno tilaisuus, sillä eihän kaikki saa oppailta noin tarkkaa tietoa hautausmaasta. En siis olisi halunnut olla pois!

Nautin siitä, että kiersimme hautausmaata rauhassa, ja kävimme läpi monien tärkeiden henkilöiden hautoja. Tunnelma hautausmaalla ei tietenkään ollut mikään pirteä tai hauska, vaan siellä vallitsi rauhallisuus ja ehkä samalla vähän haikeakin tunne.

Asia mistä en pitänyt, oli ilman kylmyys, ja viereiseltä mereltä tuleva kylmä tuuli. Se ei tietenkään ollut meidän vaikutettavissa, mutta lämpimämpi sää olisi ollut kivempi. Syksyinen ilma toi kylläkin vain lisää tunnelmaa.

Karl Fazerin sekä Eero Järnefeltin haudat kiinnittivät huomioni, ja tehtiinkin ryhmätyö Karl Fazerista. Pidin, kun jotkut haudat (esim. yllämainittujen) olivat koristeellisia ja poikkesivat hieman muiden haudoista.

Sotilaiden haudat olivat myös upeat, ja näky siltä pieneltä ‘kukkulalta’ oli hieno, koska hautoja oli niin paljon. En muista tarkkaa lukua, mutta kun katsoi ympärille, haudat jatkuivat kyllä pitkälle.

Plussaa toi kettu, joka seurasi ja ‘viihdytti’ meitä hautausmaalla. Saimme siitä hyviä kuvia ja se vähän kohotti tunnelmaa.

Kokonaisuudessaan vierailu Hietaniemen hautausmaalle oli mielestäni onnistunut, sillä suurin osa jaksoi kuunnella mitä opas meille kertoi. Opin samalla myös uusia asioita ja näin hautausmaan laajasti.