“Kun sanat eivät riitä - meillä on musiikki”

“Jos minä olisin biisi...olisin voimakas. Bohemian Rhapsodyn tavoin heittelisin puolelta toiselle ja minussa yhdistyisi moni musiikkilaji - pop, reggae, country, acappella sekä naispuolinen vahva rap. Olisin todellinen korvamato ja jäisin inhottavasti kaikkien kuulijoiden korviin toistamaan itseäni vielä muutamaksi päiväksi biisin kuuntelun jälkeen. Sanoitukseni olisivat rennot ja menevät, mutta niillä on tietty, hieman syvempi merkitys, jonka vain ja ainoastaan minä ymmärrän.” O.

Miten ja miksi musiikki vaikuttaa meihin? Näitä asioita pohdimme Mu1 eli “Minä ja musiikki” kurssilla. Tässä blogitekstissä olevat ajatukset ovat sitaatteja opiskelijoiden kirjoitelmista.

N: “Kuvailisin suhdettani musiikkiin intohimona, rakkautena ja ymmärtämisenä. Rakastan musiikin kuuntelua ja teen sitä hyvin usein. Parhaiten pystyn keskittymään musiikkiin kun saan olla yksin ja miettiä biisien sanoja ja tarkoituksia. Meillä kotona on pienestä pitäen kuunneltu aina musiikkia ja se on ollut osa joka päiväistä elämääni.”

O: “Minulle musiikki on aina ollut keino välittää tunteitani ja ajatuksiani muille ihmisille. Löydän helposti itseni useista laulujen sanoituksista ja kykenen samaistumaan niihin. Pystyn joissakin tapauksissa myös selvittelemään omia tunteitani sanoitusten avulla. Kun sanat eivät riitä - meillä on musiikki. “

H: “Tietenkään kaikki biisit eivät kolahda aina, vaan esimerkiksi sillon kun ärsyttää ja on paha "v*tutus" niin kirkonpoltto hevi kuulostaa oikein rauhalliselta suhteuttaen omaan mieleeni, ja taas surua tuntiessani kiusaan itseäni kuuntelemalla kaikkea rauhallista tai sanoituksilla sisäisesti lisää murskaavaa musiikkia.”

K: “Nykyisin kuuntelen lähinnä räppiä, suomalaista sekä jenkkiä. Osaan kuitenkin arvostaa muitakin tyylejä musiikkitaustani ansiosta. Räpissä minua viehättää kovat biitit ja nokkelat riimit, ehkä syvemmin ajateltuna runous.”

P: “Nyt lukiossa olen alkanut uskaltaa olla enemmän oma itseni ja kuunnella musiikkia mistä oikeasti tykkään ja kertoa siitä muille! Nykyään kuuntelen joka ilta ennen nukahtamista musiikkia kuulokkeillani ja annan biisien mennä. Minulla on oikeastaan aika erikoinen tapa kuunnella musiikkia. En koskaan kuuntele sanoja vaan annan niiden mennä ja "menen biisiin niin sisään ja mukaan", että en kuuntele  sanoja ja havahdun vasta, kun biisi loppuu.”

M: “En nauti mistään enempää kuin kuunnella erittäin matala äänisen auton "murinaa" tai turbon sihahdusta tai ison 4t pyörän kiihdytyksestä lähtevän matala äänisen paineaallon kuuntelua. Laulan aina kun on mahdollista. Eniten pidän laulaa ajaessani, vaikka en tykkää kuunnella ajaessani musiikkia, jotta kuulisin oman pyöräni äänen ja mahdollisesti jonkun toisen pyörän tai auton äänen.”

S:”Kokemuksistani ensimmäisenä tulee mieleen se, miten Sia – Breathe me on vaikuttanut elämääni. Olen aina ihaillut Siaa ja hän onkin lempi laulajani. Breathe me on kuitenkin Sian kappaleista minulle se merkittävin ja se symbolisoi minulle vaikeita aikoja, sillä olin 2 vuotta elämästäni syvästi masentunut ja kuuntelin tuota kappaletta päivittäin ja se antoi minulle suunnattomasti voimaa jatkaa.”

H: “Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni, sillä musiikki rentouttaa ja auttaa vaikeimmissakin tilanteissa ja auttaa parantamaan oloa. Kuuntelen musiikkia aamulla, tehtäviä tehdessä, koska se auttaa minua keskittymään, sekä kotiin mennessä että kotonakin.”

I: “Musiikki on aina ollut elämässäni läsnä, ei ole väliä minne menen tai missä olen, mutta aina korviini kantautuu musiikki. Itse pidän musiikkia tapana ilmaista tunteita ja itseään. Musiikin kanssa ei voi valehdella on oltava oma itsensä, sillä ihmiset eivät kuuntele musiikkia mistä eivät pidä. Varhaisimmat kosketukseni musiikkiin lähtevät ihan vauvasta, äitini tapa saada minut uneen oli laulaa, vaikka hänen äänensä ei ole kovin hyvä, niin silti kaikissa hänen lauluissaan oli rauhoittavaa voimaa ja niin minä näen musiikin, rauhoittavana voimana.”

K :”Musiikki on mulle oikeestaan tärkeetä vaan sillon kun mä haluan olla omassa rauhassa ja pohdiskella yksin mun omia asioita. Silloin se auttaa mua lähtee tästä maailmasta ja mä saan keskittyä täysillä pohdiskeluun.“

W: “Kuuntelen paljon suomalaista musiikkia, varsinkin suomiräppiä, ja syy siihen miksi sitä niin paljon kuuntelen, on koska tunnen voivani olla "läsnä" tai jollakin tavalla heitä lähellä.”

R: “Stressaavissa tilanteissä musiikki pystyy henkisesti auttamaan ihmistä esimerkiksi itselläni on hirveä lento pelko varsinkin kun on turbulenssia ja nousuissa. Usein sillon kuuntelen musiikkia, joka jotenkin psyykkisesti auttaa minua rauhoittumaan.  Minun mielesti musiikki on kuin terapiaa ja vahvistaa ihmisen itseluottamusta.”

A: “Lopetin koulun yhteydessä soittamisen ylä-asteen puolivälissä. Sitä ennen ehdin kuitenkin olla monta vuotta Helsingin lapsijousi orkesterissa, joka koostui oman kouluni jousimuusikoista. Olen esiintynyt orkesterin kanssa mm. Finlandia talossa, musiikkitalossa ja kulttuuritalossa. Kävimme myös kiertueella Italiassa kun olin 13-vuotias. Ne olivat upeita hetkiä minulle, päästä esiintymään täpötäydelle musiikkitalon yleisölle ja kansainvälisille artisteille. Välillä minulla on ikävä niitä aikoja, mutta orkesteri vei paljon aikaa ja vaati sitoutumista. Musiikki on siis ollut todella lähellä aivan pienestä pitäen.”

S: “Minä rakastan laulamista, mutta enemmän minä rakastan omien biisien tekemisestä. En ole hyvä sanoituksessa, mutta melodia onnistuu minulta helposti. Laulaminen on minun vahvuuteni musiikissa, mutta minä osaan myös soittaa. Minä soitan kitaraa, pianoa, huilua ja rumpuja. Minä opin soittamaan pienenä. Paras kaverini kävi pianotunneilla ja opetti minulle kaiken minkä oppi tunneillaan. Se oli hauskaa. Viiden vuoden jälkeen siitä minä ostin itselleni kitaran veljeltäni, koska halusin oppia soittamaan sitä. Harjoittelin joka päivä, ja nyt olen erittäin hyvä siinä.”

K: “En muista olinko 2-luokalla, kun alotin soittamaan sähköbassoa. Kiintymys alkoi, kun äitini vei minut ja veljeni johonkin missä saimme tutustua kaikenlaisiin bändisoittimiin. Luonnollisesti veljeni ehti ensin viedä rummut, joten tartuin sähköbassoon. Siitä hetkestä alkoi kiintymykseni bändisoittimia kohtaan.”

D: “Musiikki on minulle sama kuin avaruus: voin löytää jotain uutta joka päivä” 

CC @ Pixabay

Kulturkurs 6 i A-svenska

Under den femte perioden har hela vårt gymnasium arbetat utgående från fenomenbaserat lärande.  På kurs 6 i  A-svenska har vi för det mesta koncentrerat oss på temat  det internationella.

Kurs sex är en kulturkurs där man huvudsakligen  gör sig förtrogen med den svenska och den nordiska kulturen på många olika områden.  De studerande har lämnat in sina skriftliga arbeten genom Helsingfors stads nya  inlärningsplattform E-portfolio. 

 

På kursen har de studerande skrivit två portfolioarbeten om de kulturella områden som inte har tagits upp i texterna och temaordlistorna i läroboken.  För att förbättra språkkunskaperna och för att få veta hurdant det är att läsa en bok på främmande spark, har de studerande läst en hel bok som de har fått välja själva.  Under läsningen har alla skrivit en inlärningsdagbok.

I slutet av kursen håller alla studerande en muntlig presentantion om någon nordisk kulturperson eller om något ämne som hör till begreppet kultur. 

 

Temat att påverka och bli påverkad har tagits upp i samband med besöket av journalisten Martin Appel från Sverige.  Appel presenterade mångsidigt de svenska medierna både i Finland och i Svergie.

 

De studerande bedöms på basis av de skrifliga och muntliga arbetena.  Dessuton urväderas de studerandes språkkunskaper med korta ord- och grammatiktest.

Kansainvälisyys

Tänä vuonna 5. jakson teemana on kansainvälisyys, niinpä KU2 rakennetaan eurooppalaisia kirkkoja. Kirkkojen rakentaminen ja tutkiminen on UE 2 Ja KU 2 kurssien välinen projekti, KU 2 kurssilla tutkimme ja rakennamme kirkkojen pienoismalleja arkkitehtuurin pohjalta, kun taas uskonnon kurssilla tutkitaan kirkkoja uskonnon kannalta.

Kuvis ryhmä on jaettu viiteen ryhmään, jotka kaikki rakentavat eri kirkkoja. Yksi ryhmä rakentaa Sulttaani Ahmedin moskeijaa, moskeijan rakentaminen on osoittautunut vaikeammaksi kuin aluksi kuviteltiin, mutta ei mahdottomaksi. Erityisen vaikeaksi moskeijan rakentamisessa ovat osoittuneet kupoleiden tekeminen, koska sulttaani Ahmedin moskeijassa on paljon  kupoleita, myös ikkunoiden rustaaminen on osoittunut hieman vaikeahkoksi, sillä ryhmä haluaa, että moskeijan pienoismallissa olisi suunnilleen oikea määrä ulkoseinien ikkunoita. Moskeijan pienoismallin rakentamisessa kiirettä pitää, mutta alkuvaikeukset voitettua homma on alkanut luistaa.

Kurssilla, muut ryhmät rakentavat muun muassa Notredamen kirkkoa ja Firenzen Il Duomo kirkkoa, kaikkien kirkkojen pienoismallien rakentaminen on sujunut hyvin.

Kaikki ryhmät saivat päättää itse mistä materiaalista kirkkonsa rakentavat, rakennusmateriaalin suhteen ollaan oltu innovatiivisia, esimerkiksi Hallgrimskirkja Islannista ja Liverpool Metropolitan Cathedral rakennetaan suurimmalta osalta sokeripaloista. Loput ryhmistä rakentavat kirkkojensa pienoismallit kapalevyistä, esimerkiksi sulttaani Ahmedin moskeija ja sininen moskeija. Muita rakennusmateriaaleja ovat muovailuvaha, salmiakkikuutiot, liisteri ja kanaverkko.

Kirkkojen rakennus on sujunut jouhevasti ja ryhmät pelaavat hyvin yhteen, ryhmien tuotoksista on tullut upeita pienoismalleja.

Juuso Vuorenmaa

Musikaalia tekemässä

Aloitin äskettäin erään työpäiväni soittamalla puhelun vankilaan - ja mietin, mihin tämä työ minut oikein vielä vie!

On taas se aika vuodesta, että keväisen musikaalin valmistelu on kuumimmillaan ja ainakin parilla opettajalla, nimittän musiikin ja ilmaisutaidon opella, hiukset harmaantuvat ja vähenevät.

Lukiossamme on nyt kolmas vuosi, jolloin lukuvuoden viimeinen jakso on ilmiöpohjainen projektijakso. Tämän vuoden musikaalimme ilmiönä on vaikuttaminen. Tutkimme sekä tarinan, näyttämöllisen ilmaisun että musiikin kautta yhteiskunnallisia epäkohtia ja erilaisia vaikuttamisen keinoja.

Ilmiöpohjaisen musikaaliprojektimme lähtökohtana on, että juoni, dialogi ja musiikillinen ohjelmisto kehitetään yhdessä opiskelijaryhmän kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokainen luo oman roolihahmonsa itse - ideoi, kehittelee dialogia yhdessä ryhmän kanssa ja rakentaa roolin. Jonkinlaista runkoa olemme kollegani kanssa usein ennakkoon rakentaneet, mutta usein meidät on myös tyrmätty: sanat eivät sovi opiskelijoiden suuhun tai ratkaisut eivät ole luontevia. Tai aihe on muuten vaan tylsä,  opiskelijoiden mielestä.

Joskus opiskelijoiden käsikirjoitustiimi puolestaan on ennalta miettinyt rajujakin käänteitä, mutta näille ehdotuksille ei sitten olekaan löytynyt halukkaita esittäjiä. Työskentelyn täytyy olla sellaista, että sellainenkin opiskelija, jolla ei ole näyttelemisestä kokemusta, voi seistä oman roolinsa takana ja olla uskottava.

Aina ei ole ollut ihan helppoa. Milloin tunteet käyvät kuumina, ovet paukkuvat, on käyty kiivastakin keskustelua ratkaisuista ja niiden perusteluista. On ollut musikaaliromansseja, särkyneitä sydämiä, sairastumisia, poissaolollaan loistavia tähtiä, pääosan esittäjä on tullut ensi-iltaan suoraan hautajaisista, ei ole rahaa, aikaa on liian vähän ja niin edelleen.

Joka vuosi käymme läpi saman keskustelun kollegani kanssa: "Miksi me emme ottaneet jotakin valmista musikaalia? Ensi vuonna ainakin otetaan joku valmis tarina, jota sitten muokataan, päästään helpommalla."  Yleensä viimeistään ensi-ilta viikolla toteamme molemmat, että ei enää ikinä, hullun hommaa! Nyt, kolmantena vuonna, tämä jo aika lailla naurattaa. Aina me sanotaan näin ja silti taas tässä ollaan! 

Yleensä jo menossa olevan projektin aikana alamme visioida seuraavaa ja viimeistään syksyllä alkaa seuraavan suunnittelu. Eli jotakin hyvin antoisaa tässä projektissa täytyy olla tai sitten olemme muuten vain masokisteja.

Koska emme tunnustaudu masokisteiksi, niin mikä siis saa jatkamaan? Ainakin yhteistyön tekeminen opettajakollegan kanssa,  tämän yhteistyön toimivuus, molemmin puolinen kunnioitus ja kollegan tuki välillä kaoottisessakin luovassa prosessissa on hyvin merkityksellistä. Olemme persoonina ehkä riittävän erilaisia - toinen analyyttinen tarkkailija, toinen impulsiivisempi toimija - että tasapainotamme toisiamme.

Koukuttavaa on myös projektin haasteellisuus sekä aiemmin onnistuneet projektit, mutta ennen kaikkea opiskelijat, jotka laittavat itsensä peliin ja joista osa on jo kolmatta kertaa mukana tässä hullutuksessa. Turnausväsymystä on välillä kaikilla, välillä usko lopputulokseen kadoksissa, kunnes tulee se hetki, jolloin kokonaisuus alkaa hahmottua ja palaset loksahtelevat paikoilleen.

Viime viikolla yksi muutaman opiskelijan tekemän biisin ensidemonstraatio oli minulle sellainen kirkastava hetki. Pystyin vain istumaan ja katsomaan: Wau! Nämä ovat mahtavia! Tästä tulee hieno! 

Niin, se vankilapuhelu. Liikoja musikaalin juonta paljastamatta voinen kertoa, että käsikirjoittajaryhmältä tuli ehdotus vankilavierailuun. Vierailuidea liittyi musikaalin yhden teeman taustatutkimukseksi ja mahdollisen haastattelun pohjaksi. Vaikka vierailu ei järjestynytkään, kannatti kuitenkin yrittää, tosin ei tältä porukalta hurjat ideat siihen loppuneet...

Musikaalin ensi-ilta on ti 26.5 klo 18.00 Etu-Töölön lukion juhlasalissa.

Vaikuttaminen aluesuunnittelussa - Ge2 vieraili Laiturilla

Kaikki kolme Ge2-kurssin ryhmää vierailivat 5-jakson aikana Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston info- ja näyttelytila Laiturilla Kampissa kuulemassa millaisia tapoja kaupunkilaisilla on vaikuttaa Helsingin suunnitteluun. Ennakkotehtävänä opiskelijat olivat laatineet kysymyksiä suunnittelijalle valitusta hankkeesta. Kysymyksiin kuultiin vastaukset opastuksen aikana.

Ge2.8 kuulemassa kaavoituksen vaiheista Pia Läpsän opastamana 5.5.2015

Opiskelijat olivat kiinnostuneita uusista merellisistä kaupunginosista (Jätkäsaari, Kalasatama, Kruunuvuorenranta) ja niihin tulevista palveluista sekä liikennejärjestelyistä. Kaavoituksen vaiheet ja vaikuttamisen mahdollisuudet konkretisoituivat varmasti ympäristössä, joka todellisuudessakin toimii tilana kaupunkisuunnittelusta käytävälle keskustelulle.

Minun maailmani

Maantieteen 2. kurssilla käsitellään laajalti erilaisuutta, kansainvälisyyttä sekä vaikuttamista. Pienen tauon jälkeen 4. kerroksen käytävälle ilmestyi "Minun maailmani" -juliste, johon opiskelijat voivat kirjoittaa tai piirtää ajatuksiaan kaikkien nähtäville. Miltä maailma vaikuttaa nuoren silmin, mitä mielikuvia tai stereotypioita eri alueista on? Ensimmäinen teksti, joka julisteeseen ilmentyi, oli "koti".

Vaikka neljäs jakso on meneillään, ovat opettajien ajatukset suuntautuneet jo viidenteen jaksoon. Lauantaina Tylyn käytävät ja luokat eivät suinkaan uinuneet, vaan pursuilivat opettajien ideoita lukuvuoden viimeiselle jaksolle.  

Tänä lukuvuonna viides jakso on jo kolmatta vuotta ilmiöpohjainen projektijakso. Ilmiöinä tänä vuonna ovat esimerkiksi kansainvälisyys, erilaisuus ja vaikuttaminen. Lauantaina saimme kuulla jo hienoja ideoita valituista ilmiöistä!

Viidennen jakson mittaan päivitämme viime vuoden tapaan tänne pieniä makupaloja matkan varrelta.  Käy siis kurkkimassa blogiamme ja nauti keväästä kanssamme!

 

 

Veso-päivän makoisat kakkutarjoilut.