Fysiikan opiskelijoiden ja Säteilyturvakeskuksen yhteistyö radonin mittaamiseksi

Upeaa! Hienoa olla mukana oikeassa kansallisessa Säteilyturvakeskuksen (STUK) projektissa mittaamassa radonaltistusta koulussa. Pääsimme itse rakentamaan mittauspurkit ja asettamaan niitä 9 kpl koulumme alimpaan kerrokseen. STUKin asiantuntija ylitarkastaja Tuukka Turtiainen kävi vielä koulullamme kertomassa oppiainerajat ylittävästi radonista!

Kuva 1. Me! Fy9-kurssilaisia STUK’ssa

Radon on terveydelle vaarallinen alfa-aktiivinen jalokaasu, joka on peräisin maaperästä. Se on yksi Uraani-238 hajoamissarjan tytärytimistä ja sen sopiva puoliintumisaika (3,8d) mahdollistaa sen siirtymisen hengitysilmaan ja pohjavesiin. Lyhytikäiset alfa-ja beeta-aktiiviset hyvinkin säteilymyrkylliset tytärisotoopit Po-218, Pb-214, Bi-214, Po-214 ja Pb-214 saavuttavat säteilytasapainon radonin kanssa n.3 tunnissa. Varsinkin nämä ovat meidän terveydelle erityisen vaarallisia, koska ne kiinteinä tarttuvat kehkoputkiin ja -kudokseen sen lisäksi, että lähettävät vaarallista hiukkassäteilyä!

Kuva 2.Ylitarkastaja Tuukka Turtiainen kertoo Uraani-238 -hajoamissarjasta, jonka yksi
 tytärydin Rn-222 on. Luennolla käytiin läpi myös säteilyn biologisia vaikutuksia. 

Suomen maaperän radonpitoisuus vaihtelee hyvinkin paljon. Asuntojen sisäilmaan radon pääsee rakenteiden välistä ilman paine-erojen takia. Tätä voidaan ehkäistä mm. ns. radonimurilla, joka asennetaan lattian alle, josta se imee ilmassa olevaa radonpitoista ilmaa ohjaten sen putken avulla pois rakennuksesta. Näin radonpitoinen huokosilma ei virtaa asuntoon.

Suomessa kaikissa asunnoissa radonpitoisuuden tulisi olla alle 400 Bq/m3, uusissa alle 200 Bq/m3. Suomessa mitattujen radonpitoisuuksien keskiarvo on 96 Bq/m3, mutta pahimmat mittaukset ovat olleet jopa 30 000 Bq/m3. Näistä kuulimme posterien äärellä ennen radonpurkkien kasaamista.

Kuva 3. Tarkastaja Katja Kojo kertoo radonin esiintymisestä Suomessa ja sen vaaroista.

Radonpitoisuus ja altistusaika vaikuttavat terveysriskeihin. Lasten ja nuorten pitkän kumuloituvan altistusajan takia koulujen radonpitoisuusmittauskampanja on käynnistetty. Tulokset valmistuvat vuoden 2017 aikana. Kuuntele tarkastaja Katja Kojon haastattelu aiheesta (http://areena.yle.fi/1-3740979 kohdasta 6:00-12:00). Säteilyturvakeskuksen nettisivuilla on valtavasti lisätietoa http://www.stuk.fi/aiheet/radon (7.12.2016)

Mittaukset tehdään Rn-purkeilla, jotka asetetaan mittauspaikkaansa n.2kk ajaksi marras-huhtikuun välisenä aikana. Näissä purkeissa on sisällä ohut polykarbonaattifilmi, jonka pinnassa alfahiukkasen reaktio aineen kanssa tapahtuu. Näissä törmäyskohdissa polymeeriverkko katkeaa. Kun tätä kalvoa käsitellään kemiallisesti emäksisessä etanoliliuoksessa sähkön avulla, saadaan nämä heikentyneet kohdat näkyviin. Jälkitiheyden avulla voidaan laskea radonpitoisuus, kun tiedetään altistusaika.

Kuva 4.Purkin osat: pohja, radonfilmi, absorbaattori, kansi sekä kaaviokuva purkin toimintaideasta.

Kuvan keskellä olevasta käsitellystä kalvosta näkee radonin jättämät jäljet. Tämän jälkitiheyden ja mittausajan perusteella voidaan laskea radonpitoisuus. Filmillä 700 alfajälkeä/cm2, mikä vastaa pitoisuutta 770 Bq/m3 eli moninkertaisesti yli ohjearvojen.

Opiskelijat kasasivat purkkeja itse: 9 kpl omalle koululle ja 8 kpl lähetettäviksi hämeen-linnalaislukioon. Lopuksi purkit suljettiin pussiin kuljetuksen ajaksi. Ilmatiiviillä saumalla estettiin ilman vaihtuminen purkissa ennen mittaus-pistettä. Opiskelijat vastailivat myös kysymyksiin, mitä olivat vierailulla oppineet. Ryhmäläiset myös kirjoittivat terveiset Hämeenlinnaan!

Koululla löydettiin yhdeksän hyvää sijoituspaikka mittauspurkeille alakerroksesta, noin metrin korkeudelta lattiasta huoneista, joissa oikeasti oleskellaan mm. opettajien ja opojen sekä terveydenhoitajan ja vahtimestarin työtilat, luokka- ja kahvihuoneet. Myös ala-aulasta opiskelijoiden tilasta keksittiin oiva paikka. Nyt vaan odottelemaan tammikuuta ja purkkien palauttamista STUKiin analysoitavaksi! 

Purkit keräyspaikoillaan seuraavat pari kuukautta.