Tervehdys sinulle utelias kulkija!
Keväinen aurinko lämmittää ja kurottaa säteitänsä kaihtimien välistä tietokoneen näytölle. Kevään tulo tarkoittaa sitä, että Tylyn eli Etu-Töölön lukion toinen ilmiöpohjainen jakso lähestyy huimaa vauhtia!
Toinen kerta ilmiöpohjaista jaksoa jännittää ja kihelmöi varmasti aivan yhtä paljon kuin ensimmäinenkin kerta. Ensimmäinen ilmiöpohjainen projektijakso pidettiin keväällä 2013, sekin viidennessä jaksossa. Jakson suunnittelu aloitettiin jo keväällä 2012. Ajankohta toimintakulttuurin muutokselle olikin varsin osuva, sillä erityisesti lukuvuonna 2012 - 2013 lukiokoulutus sai julkisessa keskustelussa osakseen kriittisiä puheenvuoroja ja tutkimustuloksia. Lukiota vaadittiin uusiutumaan, tulemaan lähemmäksi jatko-opintoja, työelämää ja informaatioteknologiaa sekä lukion testauskulttuuria kyseenalaistettiin (ks. esim. Tuomas Kaseva: Entäs jos koulussa ei olisi kokeita?, 6.8.2013, HS; Otto Karvonen: Koulussa ei kannata oppia virheistä, 30.4.2013,SK; Keskeltä reunalle, Opettaja, 35 / 2013; Pasi Sahlberg: Seisovaa vettä, Opettaja, 36 / 2013; Juho Norrena: Tulevaisuuden taitojen opettaminen vaatii muutosta koululta ja opettajilta, Jyväskylän yliopisto). Eikä ihme, sillä onhan luokaton lukio ja sen myötä tulleet koeviikot jo parikymmentä vuotta vanha, kurssimuotoisuus sitäkin vanhempi uudistus!
Työelämän taitojen saamiseksi osaksi lukio-opintoja on meille muutenkin tärkeää, sillä Tylyllä on oma yrittäjyysopintokokonaisuus. Samoin kurssivierailuit ja vierailijoiden kutsuminen koululle ovat osa arkipäivää jokaisessa jaksossa: oppimisen rajat eivät ole koulun seinät! Sijaintimme keskellä Helsingin keskustaa on ylivoimainen etu, jota ei voi jättää käyttämättä opetuksen suunnittelussa. Nämä asiat ovat keskeisiä myös ilmiöjaksossamme. Lisäksi haluamme työskentelyyn enemmän ilmiöpohjaisuutta, tieto- ja viestintäteknologian käyttöä, eri oppiaineiden välisten yhteyksien luomista ja projektityöskentelyä kaikille kursseille, tietysti nykyisen opetussuunnitelman puitteissa. Kymmenen vuotta vanha opetussuunnitelma tuo toki tiettyjä reunaehtoja, mutta mahdollistaa silti (yllättävän) paljon: omat aivot pitää vain jumpata taipumaan eri asentoon. Aivojen jumppaaminen totutusta ja rutiineista uuteen onkin muuten aika väsyttävä operaatio ja melkoinen yksilöllinen ponnistus kaikille! Tärkeää on kuitenkin pitää mielessä, että uutta ei jaksa tehdä, jos ei muista tai halua jättää jotain vanhaa pois.
Pitkäjänteisen työskentelyn mahdollistamiseksi sekä vierailuiden ja projektien helpottamiseksi muutimme myös tuntien rakennetta. Muissa jaksoissa kurssilla on kolme 75 minuutin kertaa viikossa, mutta ilmiöpohjaisessa jaksossa kurssilla on viikossa kaksi tapaamiskertaa: yksi 150 minuutin kerta ja yksi 75 minuutin kerta. Näin saamme rauhoitettua opiskelijoiden päivät koskemaan vain muutamaa oppiainetta sen sijaan, että päivässä opiskelijan pitää jaksaa keskittyä viiteenkin eri oppiaineeseen. Koeviikosta päätimme luopua ja siirtyä enemmän kohti opiskelijoiden projektien tuotosten esittelyä, messuja ja palautetuokioita. Tärkeää on myös pitää mielessä, mitä varten kokeita pidetään. Onko kurssi koetta varten? Kumpi ohjaa kurssia oppiminen vai koe? Mitä koe antaa opiskelijalle? Mitä koe antaa opettajalle? Ketä varten koe on? Millä muilla tavoin oppimista voi tapahtua kuin vain kokeeseen lukiessa? Unohtuvatko kaikki tiedot kokeen tekemisen jälkeen? Miten erilaiset oppijat pääsevät osoittamaan taitojansa? Miten opiskelija pääsee osoittamaan osaamistaan erilaisilla tavoilla pitkin jaksoa? Miten tieto jää parhaiten mieleen (niin, että sen saa kaivattua muistilokeroista esille ylioppilaskokeessakin)? Lukemalla, kuuntelemalla, tekemällä? Asiasta kiinnostuneet voivat kirjoittaa hakukoneeseen esimerkiksi sanan bulimiaoppiminen. On muuten kuvaava termi, siitä voi jo päätellä asian ytimen!
Ajattelemme, että rakenteiden muuttaminen tukee sitä, että opetusmenetelmiä on muutettava enemmän kohti opiskelijoiden osallisuutta ja tekemällä oppimista perinteisen luennoinin sijaan. Jakso antaakin erityisen mahdollisuuden opiskelijoille kokea erilaisia tapoja opiskella niin sanotun perinteisen kouluoppimisen sijaan. Saattaakin olla, että itselle sopiikin paremmin aivan jokin muu tapa oppia kuin mihin on perinteisesti koulussa tottunut! Tämä voi tuottaa myös haasteita opiskelijalle, jos on yhdeksän vuoden ajan käyttänyt samaa strategiaa selvitäkseen koulupäivistä. Toisaalta yhteiskunnan nykyinen vaatimus on, että ihmisten pitää olla yhä joustavampia ja mukautuvampia uudenlaisiin tilanteisiin, muutoksiin ja tapoihin tehdä töitä. Tämähän koskee myös opettajia eikä vain opiskelijoita! Lisäksi opetuksen uudistukseenkin liittyvä ylioppilaskokeen sähköistyminen on jo kolkuttelemassa lukioiden ovia, jotka me pyrimme pitämään muutenkin auki ympäröivälle maailmalle.
Opettajille olemmekin tarjonneet monia pedagogisia kahviloita, koulutuksia ja mahdollisuuksia lähteä kouluttautumaan, jotta uudenlaiset arviointikäytännöt ja opetusmenetelmät tulisivat tutuiksi ja jokainen rohkenesi alkaa ottaa niitä osaksi opetusta. Opettajan työ on kuitenkin käytännön työtä, jota ei voi loputtomasti vain paperilla suunnitella - jossain vaiheessa on vain otettava loikka ja vietävä asia kursseille, käytäntöön. Toiveenamme onkin, että tämä loikka on kohti nuorten maailmaa ja tämänhetkisiä yhteiskunnan vaatimuksia. Kuten tiedämme, tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta nuorille pitäisi antaa valmiuksia ja pohjaa toimia sekä oppia kolmenkymmenen vuodenkin päästä.
Tärkeä näkökohta toimintakulttuurin kehittymisen osalta on se, että ilmiöjakso koskee kaikkia opettajia eikä vain tiettyjä opettajia. Ensimmäisestä jaksosta kerättiinkin kaikilta opiskelijoilta palaute kahteen kertaan kurssipalautteiden lisäksi. Samoin opettajat kirjoittivat palautteet ja niistä käytiin vielä aineryhmittäin kehityskeskustelut. Näiden eväiden ja kokemusten luotsaamina kuljemme kohti toista ilmiöpohjaista jaksoamme, jonka ilmiöiksi on valittu elokuva (oppilaskunnan ehdotus), sukupuolisuus (opiskelijahuoltoryhmän ehdotus) ja energia (opettajakunnan ehdotus). Suunnitelmat jakson osalta kuulostavat hykerryttävän innovatiivisilta, mutta eihän muuta voikaan odottaa näin mahtavalta opettajakunnalta sekä innostavilta opiskelijoilta!
Laskevan auringon viimeisten säteiden kurkottelu kaihtimien välistä kertoo siitä, että tekstistä tuli melkoisen pitkä blogitekstiksi. Olemme kuitenkin saaneet paljon pyyntöjä vierailuista, haastatteluista, teksteistä ja esitelmistä ilmiöpohjaiseen jaksoon liittyen. (Mahdollisuuksien mukaan kaikkiin olen pyrkinyt vastaamaan myöntävästi, sillä tylyjähän emme ole, vaikka tylyläisiä ollaankin!) Toivottavasti tämä mahdollistaa pienen kurkistuksen joihinkin jakson taustalla oleviin ajatuksiin. Loppuun laitan teille vielä tunnelmakuvia edellisestä ilmiöjaksosta. Alkava jakso tempaa opettajamme ja opiskelijamme mukaansa, mutta toivottavasti he silti ehtivät päivittää teille tänne blogiin tunnelmapaloja jakson tapahtumista.
Inspiroivaa ja innovatiivista kevättä!
Saila Linkopuu
apulaisrehtori
PS. Lisää kuvia ja juttuja toiminnastamme Facebook-sivuillamme!Joitakin juttuja viime vuoden jaksosta:
Helsingin Sanomien juttu Etu-Töölön lukio hakee oppia ilmiöistä
Opetimen juttu Ilmiömäistä oppimista
Opettaja -lehden Oppiainerajat kaatuvat
Viimeisimmät reseptit -blogin Ilmiöpohjaisuus ja erilainen arviointi oppimisessa
Keskiaikamarkkinoilla kulki rutto!
Keskiaikamarkkinoilla esiteltiin kurssien töitä keskiaika-ilmiöön liittyen.
Ravintolapäivän Tylyt Nakit -ravintola oli menestys!
Keskiaikamarkkinoille rakennettiin keskaikaista kylää.
Opiskelijat eläytyen ja erilaisiin Robin Hood- hahmoihin tutustuen käsikirjoittivat ja suunnittelivat Robin Hood -musikaalin.
Robin Hood-musikaalin jännittävät hetket käsillä!
Sosiaalisen yrittäjyyden ja vapaaehtoistoiminnan kurssilaisille mieleen jäi erityisesti Myllypuron leipäjonossa vapaaehtoisena toimiminen.
Ei kommentteja:
Uudet kommentit eivät ole sallittuja.