maanantai 6. kesäkuuta 2016

Tulevaisuuden Tieteentekijät vauhdissa Ke 4 -kurssin opiskelijoiden ohjauksessa

Tulevaisuuden Tieteentekijät vauhdissa Ke 4 -kurssin opiskelijoiden ohjauksessa

Teksti, Tiia Salokorpi
Toteutimme Kemia 4 -ryhmän kanssa maanantaina 30.6.2016 pienille esikoululaisille suunnittelemamme “Tulevaisuuden tieteentekijät” -tapahtuman. Tapahtuma liittyi projektijaksomme ilmiöihin Tulevaisuus ja Tiede.  Demonstroimme lapsille erilaisia kemian töitä ja joihinkin tehtäviin he saivat osallistua myös itse.
Ensin ovesta tuli varovaisesti vain muutama lapsi sisään, mutta lopulta pienestä rohkaisusta kaikki pääsivät luokan puolelle. Veimme heidät ensin “statiivina” toimineen luurangon luo, jonka kaulassa roikkui lappu. Siinä luki: ’’Tervetuloa’’ sydämineen. Teksti tuli näkyviin vasta, kun suihkutimme siihen rauta(III)kloridia, joka reagoi aineen kanssa, millä teksti oli kirjoitettu. Lasten silmissä teksti ilmestyi kuin tyhjästä.
Tästä pienet jo innostuivat ja menivät oikein innolla pukemaan kemian suojavarusteita päälleen. Vaikka takit, suojakäsineet ja -lasit olivat aivan liian isoja, he pitivät tiukasti vaatteet päällään ja lasit silmillään koko kierroksen ajan.
Jaoimme 10 hengen ryhmän kahtia ja ohjasimme heidät töiden pariin. Lapset saivat osallistua “jodikellokokeeseen” ja “elefantin hammastahna” -työhön esim. kaatamalla liuoksia mittalaseihin. Oli hauskaa nähdä, miten rohkeasti kaikki osallistuivat ja miten vakavissaan ja huolellisesti he käsittelivät liuoksia! Kun kummatkin ryhmät olivat päässeet tekemään ja näkemään molemmat töistä, ohjasimme koko ryhmän katsomaan seuraavia töitä, jotka Ke4-kurssin opiskelijat suorittivat.
Luvassa oli kaikkea aina vetyraketeista ja hiilen syntymisestä pomppiviin nallekarkkeihin. Eräs pikkuinen “tiedemies” tunnistikin heti tomusokerista syntyvän pötkylän hiileksi. Monet työt saivat minutkin hämmästelemään ja ihmettelemään, joten voin vain kuvitella, miten pieni lapsi, joka ei tiedä kemiasta tai siinä tapahtuvista reaktioista vielä mitään, ihmettelee silmät pyöreinä! Lopuksi oli vielä tietokilpailu, missä paras pari palkittiin. Tietokilpailussakin lapset olivat yllättävän innokkaita ja tiesivät hyvin vastauksia kysymyksiin. Mikä hienointa, elleivät he tienneet, he ainakin yrittivät.
Oli suuri positiivinen yllätys, että lapset kyselivät niin paljon. He ihmettelivät, kysyivät ja kommentoivat. Itse sai oikein miettiä, miten selittää esikoululaiselle tarpeeksi yksinkertaisesti kemiallisia reaktioita. Heidän silmistään näkyi ihmettely sekä halu tietää lisää. Tuo into usein katoaa vanhemmalla iällä. Ei enää ihmettele, miten ja miksi kaikki tapahtuu. Uskon, että parhaimmilla tiedemiehillä on edelleen sisällään pieni lapsi, joka janoaa tietoa ja kysyy: ’’Miksi?’’ ja ’’Miten?"











video

video



video


video









 KIITOS Ke 4 -kurssin opiskelijat ja  Reino sekä hänen esikoululaisystävänsä ohjaajineen!































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.